Piirsin aina. Koulukirjojen mariginaalit täyttyivät milloin opettajan puhe kuului vaan ei häirinnyt. Äskettäin lapsuudenystävä luovutti pinon vanhoja kirjeitäni. Yllä kerron ihanasta uudesta kynästä, Rapidograf nimeltään. Me 50-luvun tytöt kirjoittelimme ahkerasti, milloin loma vei meidät eroon toisistamme. Tuohon aikaan ihailin suuresti Tove Janssonin kuvituksia Muumikirjoissaan, ja sen voi monista säilyneistä luonoslehtiöistä huomata. Tussikynä oli rakkain aarteeni, kunnes hiilen pehmeä maailma avautui Ateneumin piirustussalissa. Ja kaikki mahdolliset kuvantekokeinot tulivat ulottuville.
Minusta tuli kuviksenopettaja. Myös taidegraafikkona olen sivutoimisesti esiintynyt, mutta rohkeus ei riittänyt jättäytymään sen varaan.
Nyt olen päätoiminen harrastaja. Yritän tavoittaa tussikynän ja hiilen lumouksen uusin keinoin. Tämän blogin aloitan siinä toivossa. Laitan pesämunaksi joitakin vanhoja piirustuksiani, mutta tarkoitus on luoda uusia. Keskittyisinkö mustavalkoiseen piirtämiseen (ikäänkuin kontrastiksi värien pakahduttavaan runsauteen mediassa)? Vai sallinko sittenkin värit? Olen aina pitänyt siitä, että leikkikehällä on reunat, se on inspiroinut etsimään juuri välineelle ominaista kieltä ja omaa käsialaa. Digitaalisessa kuvanteossa hämmentää se, että kaikki on mahdollista. Hukun runsauteen! Nyt siis rajoitan keinojani vapaaehtoisesti. Varsinkin jätän pois filtterit, joilla voi helposti loihtia upeita tuloksia ja erehtyä pitämään niitä omina taidonnäytteinä.
Aloitan melkein salaa, ja linkitän näkyviin mikäli tämä alkaa vetää. Kokeilen samalla uutta dynaamista blogipohjaa, ja sehän ei ole mahdollista jos estän lukijoilta pääsyn.
"Ingen dag utan en rad" opasti Topeliuksen isä poikaansa. Hyvä ohje myös piirtäjälle.
Jos sattumalta löydät tänne, en tietenkään pane kommentteja pahakseni.
14 kommenttia:
Tulin uudelleen selaamaan upeita piirustuksiasi. 1200:- kynästä oli markka-aikanakin melkoinen summa, mutta sinun kohdallasi sijoitus on ollut tuottoisa!
Kaunis blogitaustakin on ilmestynyt.
Mukavaa että palasit Miiwi! Taidatkin olla ensimmäinen vierailijani täällä :)
Blogitaustasta on tunnustettava, että se on valittu Bloggerin mallistosta. Minustakin se on nätti, joten nyt on haasteena tehdä nätimpi...Tai jos ei nätimpi, niin ainakin omatekoisempi :) Tutkin ohjeitasi, joita postasit K50-blogiin.
<krisse täällä kurkkimassa...:-)
Krisse, mainiota. Näen sinut piilossasi ,käy peremmälle vaan ;)
Ihanaa että sinulla on nyt kirjeesi. Kiitos vielä niistä. Kuvat, vau!
Kiitos Apo, lapsuuden- ja vanhuudenystävä :)
Kiirepakolainen könyää täälläkin!
Kiirepakolainen, eikös ole mainio tämä 'Flipcard'! Niinkuin pelaisi korttia tai muistipeliä :) Korttia kääntämällä näkyy aihe. Se tekee postaukset ikäänkuin samanveroisiksi, kun uusin ei ole yhtään vanhoja paremmin esillä. Erityisen kiva on saada kommentteja 'vanhoihin' juttuihin, kiitos!
Jep, onkin aika hyvä näin. Joskus omissa postauksissa harmittaa, kun uusi kadottaa vanhemmat taka-alalle....
Minusta on mukavaa käydä tutkimassa myös vanhempia postauksia. Niistä välillä löytyy yllättäviä helmiä!
Kiirepakolainen, tässä ollaan ikäänkuin palattu kotisivuaikoihin. Kaikkea on helppo selailla tasa-arvoisesti.
Kerkisin jo vaihtaa Flipcarsin Magazineen :)Tämä on ehkä selkeämpi, kun vierailija näkee myös hiukan tekstiä. Mutta Flipcard on verraton selailuun ja etsimiseen, sitten kun blogissa on paljon sisältöä. Käytän sitä usein toisten Blogger-blogeissa.
Hei
Jätän merkkini. Kävin etsimässä Rapidografia, ja täältähän se löytyi, piirustuksiakin. Olihan mukava lukea muistojasikin. Oi kirjeitä, mieheni löysi varastosta juuri laatikollisen rakkauskirjeitä. Kirjeenvaihto oli kyllä ihana harrastus aikoinaan.
Mukavaa että kävit ja ilmoittauduit Katja! Löytyipä aarre teillä! Vanhojen kirjeiden lukeminen on kiehtovaa matkailua menneisyyteen. Mitähän näistä blogeista jää...
Rapidograf näyy olevan yhä hengissä ja saatavilla. Mainio kynä. Kirjailija siis harrastaa piirtämistä :)
Joo pitää olla kirjautunut. Sitten pääsee kommentoimaan.
No niin Vallaton. Kiva että et antanut periksi :)
Lähetä kommentti