perjantai 3. toukokuuta 2019

Linnut!



Toukokuu on lintujen aikaa! Myös omat lintuni lähtivät lentoon. Kolmentoista vuoden paussin jälkeen sain oman näyttelyn pystytettyä. Olin jo kuvitellut lopettaneeni. Selitin itselle ja muille, että verkkonäyttelyt riittävät. Mutta näin  vain kävi. Linnut saivat minut maalaamaan, ja tauluja kertyi parissa vuodessa työhuone tulvilleen. Nyt on esillä 70 kuvaa linnuista. Kaikki linnut olen itse kohdannut, ja näyttelyluetteloon kirjasin havaintopaikat.

Ripaus fantasiaa on realististen kuvien rinnalla: kolme pöllöseireeniä keramiikkaveistoksina. Ne olivat mukana edellisessä näyttelyssäni ”Hilpeät huilut”.(Keramiikkaa, okariinoja, paperitaidetta, seireenejä monenlaisia.)

Paikka on Kotkan Klubin yläkerran näyttelytila, joka on Kotkan Taideseuran käyttöön tarjottu. Näyttelyyn voi kivuta Klubin aukioloaikoina, eli arkisin lounasaikaan.
Tervetuloa!




maanantai 22. huhtikuuta 2019

Ensimmäinen pöllöni


Ajelimme varhain keväällä mökkiä kohti. Jotakin suurta lensi yhtäkkiä aivan tuulilasin edestä ja kurvasi metsään. Mies sai auton pysähtymään, peruutti,  sieppasi kamerani ja kiirehti ulos autosta, minä perässä. Tuolla!  Iso möhkäle oli asettunut männyn runkoa vasten. Mies näppäili kuvia kun varovasti sitä lähestyimme. Möhkäle oli selin. Hitaasti kääntyi pää, kunnes meitä tuijotti iso naama suoraan taaksepäin! Kuvia purkaessa linnun tunnistus onnistui. Se oli viirupöllö. Ensimmäinen pöllöni.

Otin pöllön pastellityön aiheeksi, ja sain sen kehystettyä vielä viime tingassa ennen näyttelyäni, jota nyt valmistelen. Siitä postaan seuraavaksi.

torstai 14. maaliskuuta 2019

Tervaleppälehdossa

Tervaleppälehdossa (50 x 40cm)
Kotkalaisen luontoystävän tie vie usein Tervaleppälehtoon. Se on suojeltu, luonnontilainen pieni keidas Katariinan kaupunginosassa. Tiaisten, tikkojen ja oravien pelottomuus ihastuttaa, ja siksi kävelijällä on usein pähkinöitä taskussaan. Kuvan mummo ei tietenkään tähtäile  itseään, vaan kättään. Jopa pähkinänakkelista olen onnistunut nappaamaan kuvan näin!

"Selfien" kehystin vuosi sitten. Äskettäin irroitin sen kehyksistä, ja työ meni niin uusiksi että päiväsin sen tälle vuodelle. Tässä ajassa materiaali on tullut tutummaksi. Ilokseni huomaan, että korjailu on helppoa, ainakin laadukkaalla paperilla. Tässä on käytössä Canson Mi-Teintes-Touch.  Voin hangata pois huonon kohdan ja maalata sen uudelleen. Hyvä syy olla säästäväinen fiksatiivin käytössä...  Kuvassa keskeisin juttu on talitintin varpaiden kosketus, ja siksi käsi meni uusiksi. Käden perspektiivi oli korjattava. Ja kuinka ollakaan, kaikki muukin oli korjattava.
Nyt kiinnitin sen uudelleen vitriinikehykseen, jotta osaisin lopettaa korjailemisen. Ehkä se pääsee tulevaan näyttelyyni.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Koala uneksii


Ei, en ole vieraillut Australiassa. Chiang Main eläintarhasta näppäsin mukaani muitakin kuin lintuaiheita, kuten tämän pikku koalan. Turkiksen piirtäminen oli nyt tavoitteena. Digikynällä se olisi helppoa, mutta tässä käytin pastellivärejä.

Tämän blogin aloitin digipiirtämisen innoittamana.  Halusin näyttää, että digipiirtäminen ei ole mikään hokkuspokkus, jos piirtää käsin, kynällä.  Ajatuksen, silmän ja käden yhteistyötä tarvitaan. Teknisesti mahdollisuudet ovat rajattomat,  korjaaminen, kerrostaminen, suurentaminen aina pikselin tarkkuuteen. Materiaali ei aseita esteitä. Värit eivät lopu. Siveltimet eivät kulu. Kuitenkin kaikki lähtee näkemisestä, kuten perinteisin välinein.

Aloitin vuoden alussa pastellimaalauksen, ja löytöretki on ollut mielenkiintoinen. Katsoin voinko päästä samaan tarkkuuteen kuin digitaalisesti. Suurpiirteinen, rehevä pastellimaalaus on tuttua vuosien takaa, mutta kuinka sujuu fotorealismi? Nyt kun löysin viimein uudet kynät ja kartongit, huomaan välineen varsin esteettömäksi. Kyniä saakin teroittaa...



lauantai 25. elokuuta 2018

Pastellipapereista vielä




Helmikuinen kohtaaminen Chiang Maissa pääsi pastelliharjoitelman aiheeksi. Nyt olen kokeilunhaluisena hankkinut vielä Pastelmat-kartonkia, josta olen kuullut kehuja.Tätä piirtäessäni huomasin hiuksenhienon eron. Hiuksenhienon nimenomaan. Jos haluan piirtää pastellikynillä hienoja hiuksia, se onnistuu. Sennelier-kartongille piirtäminen on rapeaa, viiva karheaa. Hieno ominaisuus, jos juuri sitä tavoittelee. Mi-Teintes Touch ei ole aivan yhtä karhea. Luultavasti se pysyy suosikkina varsinkin isokokoisissa maalauksissa. Edellisessä postauksessa jo vakuutin päätyväni siihen. Mutta tämä Pastelmat yllätti! Pinta tuntuu silkkimäiseltä, mutta kätkee silti karheuden, joka ottaa vastaan värikerroksia rajattomasti.
   - Härkäpiirros on pienikokoinen, vain hiukan isompi kuin A4. Ohuiden viivojen piirtäminen sujuu leikiten jos vain terottaa kynänsä.
Kaikkia kolmea pohjaa voin siis suositella. Rehevän maalaukselliseen ilmaisuun kaikki sopivat loistavasti. Perinteisiä liituja en ole juuri kokeillut näille pohjille. Pan-pastellit leviävät täyteläisinä, riittoisina. Jos haluaa viimeistellä maalauksensa pastellikynillä, Pastelmat hyvä valinta.

Sennelier ja Pastelmat-kartonkeja olen hankkinut verkkokaupasta. Canson Mi-Teintes Touch löytyy kotikaupungista, alan liikkeestä.

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Meriharakka


meriharakka

Vaikka olen aikoinaan paljonkin maalannut pastelliväreillä, on nyt aivan uusi väline käsissäni. Pan-pastellit käyttäytyvät toisin kuin liidut. Liiduilla värinsekoitus tapahtuu kerrostamalla, ei sekoittamalla.  Pan-pastelleja saa sekä sekoittaa että kerrostaa. Pastellikynillä voi viimeistellä yksityiskohtia.

Paperi onkin sitten oma lukunsa. Valkoinen piirustuspaperi näyttäisi olevan huonoin vaihtoehto. Kerrostaminen ei onnistu. Vaaleaa tummalle ei voi maalata. Sävypaperi sopii pastellin luonteeseen.  Pidän eniten keskiharmaasta, vaikka muitakin kokeilen.
--Ingres-sävypaperin hylkään myös, vaikka se aikoinaan oli ainoa kelvollinen. Se vaan menee helposti tukkoon.  Turhauttavaa, kun väri ei tartu.
-- Sennelier-kartongista kerroin edellisessä postauksessa. Se oli ensimmäinen innostava löytö. Väri leviää täydessä loistossaan, korjailu ja muokkaus onnistuu. Nyt kun olen löytänyt vielä mieleisemmän pohjan, huomaan Sennelierissäkin puutteita:  vaahtomuovipensselit kuluvat puhki vauhdilla. Värin tasainen levittäminen on vaikeaa hiekkapaperimaiseen pintaan. Tuskin kuitenkaan hylkään tätävaihtoehtoa kokonaan.
--Canson Mi-Teintes on kaksipuolinen. En ollenkaan pidä karkeasta puolesta, liian isot kuopat näyttävät mekaanisilta ja  jättävät värit kalpeiksi, vaikka kuinka yrittäisi täyttää koloja. Sileä puoli ei myöskään ota väriä vastaan kylliksi.

Papereita olen tilaillut verkkokaupasta. Olikin mukava yllätys löytää kotikaupungin kehys- ja taideliikkeestä kartonki, johon mielistyin heti:
--Canson Mi-Teintes Touch ! Parempaa en osaa enää kuvitella. Karheus on hillitympi kuin Sennelier-kartongilla. Värin levittäminen, kerrostaminen ja poistaminen sujuu esteettä. Vain oma taito on nyt rajana.  Meriharakka syntyi tälle kartongille.

Meriharakat Kotkassa


keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Pikkulintuja

hömötiainen


Tuijan oksilla pistäytyy lintuja tuon tuostakin. Aamulehteä lukiessa kamera on usein valmiina takkahuoneen pöydällä. Talitiaisista on kylliksi kuvia, mutta harvinaisempi vierailija innostaa kuvaamaan. Nyt nuori kuusitiainen pääsi malliksi uuteen pastellimaalaukseen. (Hömötiaiseksi häntä ensin luulin.) Pikkulinnut haluan piirtää pieneen kokoon. Jatkan kehysten kierrätystä. Pienet ”kaappikehykset”, jotka ovat jääneet paperitaidenäyttelyni jälkeen seinille, saavat nyt tuoreet lintumaalaukset. Taulut ovat kuin pieniä ikkunoita, joista voi lintuja salaa tarkkailla. Eikö vain?


Nälkä kasvaa syödessä! Tilasin kokeeksi pari palettia Pan-pastelleja, ja käytin niitä (hiukan harjoiteltuani)  näissä kuvissa. En tiedä mihin vertaisin Pan-pastelleja. Pehmeät pastelliliidut ovat varsin tuttuja vuosien takaa, niiden karhea kosketus on pölisevä, täyteläinen. Nämä Panit ovat kuin silkkiä ja samettia.   

Myös paperinetsintäni jatkuu. Tässä on tummasävyistä, hiekkapaperimaista pastellikartonkia (Sennelier). Maalaaminen tuntuu hämmästyttävän sujuvalta, aivan uudenlaiselta. Pastellikynillä piirtäminen on rapeaa...

Punarinta on toisen kuvan mallina. Raameja riittää, mitähän seuraavaksi?