Ei, en ole vieraillut Australiassa. Chiang Main eläintarhasta näppäsin mukaani muitakin kuin lintuaiheita, kuten tämän pikku koalan. Turkiksen piirtäminen oli nyt tavoitteena. Digikynällä se olisi helppoa, mutta tässä käytin pastellivärejä.
Tämän blogin aloitin digipiirtämisen innoittamana. Halusin näyttää, että digipiirtäminen ei ole mikään hokkuspokkus, jos piirtää käsin, kynällä. Ajatuksen, silmän ja käden yhteistyötä tarvitaan. Teknisesti mahdollisuudet ovat rajattomat, korjaaminen, kerrostaminen, suurentaminen aina pikselin tarkkuuteen. Materiaali ei aseita esteitä. Värit eivät lopu. Siveltimet eivät kulu. Kuitenkin kaikki lähtee näkemisestä, kuten perinteisin välinein.
Aloitin vuoden alussa pastellimaalauksen, ja löytöretki on ollut mielenkiintoinen. Katsoin voinko päästä samaan tarkkuuteen kuin digitaalisesti. Suurpiirteinen, rehevä pastellimaalaus on tuttua vuosien takaa, mutta kuinka sujuu fotorealismi? Nyt kun löysin viimein uudet kynät ja kartongit, huomaan välineen varsin esteettömäksi. Kyniä saakin teroittaa...
