perjantai 22. kesäkuuta 2018

Meriharakka


meriharakka

Vaikka olen aikoinaan paljonkin maalannut pastelliväreillä, on nyt aivan uusi väline käsissäni. Pan-pastellit käyttäytyvät toisin kuin liidut. Liiduilla värinsekoitus tapahtuu kerrostamalla, ei sekoittamalla.  Pan-pastelleja saa sekä sekoittaa että kerrostaa. Pastellikynillä voi viimeistellä yksityiskohtia.

Paperi onkin sitten oma lukunsa. Valkoinen piirustuspaperi näyttäisi olevan huonoin vaihtoehto. Kerrostaminen ei onnistu. Vaaleaa tummalle ei voi maalata. Sävypaperi sopii pastellin luonteeseen.  Pidän eniten keskiharmaasta, vaikka muitakin kokeilen.
--Ingres-sävypaperin hylkään myös, vaikka se aikoinaan oli ainoa kelvollinen. Se vaan menee helposti tukkoon.  Turhauttavaa, kun väri ei tartu.
-- Sennelier-kartongista kerroin edellisessä postauksessa. Se oli ensimmäinen innostava löytö. Väri leviää täydessä loistossaan, korjailu ja muokkaus onnistuu. Nyt kun olen löytänyt vielä mieleisemmän pohjan, huomaan Sennelierissäkin puutteita:  vaahtomuovipensselit kuluvat puhki vauhdilla. Värin tasainen levittäminen on vaikeaa hiekkapaperimaiseen pintaan. Tuskin kuitenkaan hylkään tätävaihtoehtoa kokonaan.
--Canson Mi-Teintes on kaksipuolinen. En ollenkaan pidä karkeasta puolesta, liian isot kuopat näyttävät mekaanisilta ja  jättävät värit kalpeiksi, vaikka kuinka yrittäisi täyttää koloja. Sileä puoli ei myöskään ota väriä vastaan kylliksi.

Papereita olen tilaillut verkkokaupasta. Olikin mukava yllätys löytää kotikaupungin kehys- ja taideliikkeestä kartonki, johon mielistyin heti:
--Canson Mi-Teintes Touch ! Parempaa en osaa enää kuvitella. Karheus on hillitympi kuin Sennelier-kartongilla. Värin levittäminen, kerrostaminen ja poistaminen sujuu esteettä. Vain oma taito on nyt rajana.  Meriharakka syntyi tälle kartongille.

Meriharakat Kotkassa