Aasiankukaali

Aasiankukaali kuuluu mieliaiheisiini. Aina huomaan sen liian myöhään, kun kuljen kamera kaulassa ChiangMain kujilla. Lintuharrastuksen heräämisestä kiitän tätä lintua.

Digipiirtämisellä on puolensa. Siistiä työtä eikä täytä kaappeja... Valtava kokoelma työkaluja. Mieluiten etsin sellaisia, joissa käden jälki saa näkyä. "Hiili", "lyijykynä", "pastelli". Kynätuntuma on hämmästyttävän aito.

Olen jo tottunut liukkaaseen lasipintaan, mutta silti karheampi pinta on ollut haaveissa. Ehkäpä valmistaja ennen pitkää vastaa piirtäjien toivomuksiin? Googlatessa löysin yrityksen nimeltä Paperlike.com. Eipä aikaakaan, kun tilasin karhean näytönsuojan! Pakettiin sisältyy seikkaperäiset ohjeet. Joka työvaihe on tarkoin kuvattu. - Vaikeinta oli luoda täysin pölytön tila. Se ei olekaan turha vaatimus, sillä näkymättömät pölyhiukkaset voivat tuhota koko työn. Varmuuden vuoksi lähetys sisältää kaksi suojakalvoa. Valmistaja suosittelee kylppäriä työtilaksi. Itse päätin kokeilla keittiötä, jossa laitoin liesi-imurin päälle. Jospa se estää hiukkasia laskeutumasta alaspäin? Jänskätti niin, että pyysin Miehen avuksi. Ja kiinnitystyö onnistui!

Oikein tyytyväinen olen. Piirustustuntuma on yhä aidompi. Lisäksi tuo mattapintainen kalvo pysyy tahrattomana, ja tuntuu miellyttävältä koskettaa. (Kirkas pinta oli aina täynnä sormenjälkiä.)

Linnut!

Toukokuu on lintujen aikaa! Myös omat lintuni lähtivät lentoon. Kolmentoista vuoden paussin jälkeen sain oman näyttelyn pystytettyä. Olin jo kuvitellut lopettaneeni. Selitin itselle ja muille, että verkkonäyttelyt riittävät. Mutta näin  vain kävi. Linnut saivat minut maalaamaan, ja tauluja kertyi parissa vuodessa työhuone tulvilleen. Nyt on esillä 70 kuvaa linnuista. Kaikki linnut olen itse kohdannut, ja näyttelyluetteloon kirjasin havaintopaikat.

Ripaus fantasiaa on realististen kuvien rinnalla: kolme pöllöseireeniä keramiikkaveistoksina. Ne olivat mukana edellisessä näyttelyssäni ”Hilpeät huilut”.(Keramiikkaa, okariinoja, paperitaidetta, seireenejä monenlaisia.)

Paikka on Kotkan Klubin yläkerran näyttelytila, joka on Kotkan Taideseuran käyttöön tarjottu. Näyttelyyn voi kivuta Klubin aukioloaikoina, eli arkisin lounasaikaan.

Tervetuloa!

Ensimmäinen pöllöni

Ajelimme varhain keväällä mökkiä kohti. Jotakin suurta lensi yhtäkkiä aivan tuulilasin edestä ja kurvasi metsään. Mies sai auton pysähtymään, peruutti,  sieppasi kamerani ja kiirehti ulos autosta, minä perässä. Tuolla!  Iso möhkäle oli asettunut männyn runkoa vasten. Mies näppäili kuvia kun varovasti sitä lähestyimme. Möhkäle oli selin. Hitaasti kääntyi pää, kunnes meitä tuijotti iso naama suoraan taaksepäin! Kuvia purkaessa linnun tunnistus onnistui. Se oli viirupöllö. Ensimmäinen pöllöni.

Otin pöllön pastellityön aiheeksi, ja sain sen kehystettyä vielä viime tingassa ennen näyttelyäni, jota nyt valmistelen. Siitä postaan seuraavaksi.

Tervaleppälehdossa

Tervaleppälehdossa (50 x 40cm)

Kotkalaisen luontoystävän tie vie usein Tervaleppälehtoon. Se on suojeltu, luonnontilainen pieni keidas Katariinan kaupunginosassa. Tiaisten, tikkojen ja oravien pelottomuus ihastuttaa, ja siksi kävelijällä on usein pähkinöitä taskussaan. Kuvan mummo ei tietenkään tähtäile  itseään, vaan kättään. Jopa pähkinänakkelista olen onnistunut nappaamaan kuvan näin!

"Selfien" kehystin vuosi sitten. Äskettäin irroitin sen kehyksistä, ja työ meni niin uusiksi että päiväsin sen tälle vuodelle. Tässä ajassa materiaali on tullut tutummaksi. Ilokseni huomaan, että korjailu on helppoa, ainakin laadukkaalla paperilla. Tässä on käytössä Canson Mi-Teintes-Touch.  Voin hangata pois huonon kohdan ja maalata sen uudelleen. Hyvä syy olla säästäväinen fiksatiivin käytössä...  Kuvassa keskeisin juttu on talitintin varpaiden kosketus, ja siksi käsi meni uusiksi. Käden perspektiivi oli korjattava. Ja kuinka ollakaan, kaikki muukin oli korjattava.
Nyt kiinnitin sen uudelleen vitriinikehykseen, jotta osaisin lopettaa korjailemisen. Ehkä se pääsee tulevaan näyttelyyni.

Meriharakka

Vaikka olen aikoinaan paljonkin maalannut pastelliväreillä, on nyt aivan uusi väline käsissäni. Pan-pastellit käyttäytyvät toisin kuin liidut. Liiduilla värinsekoitus tapahtuu kerrostamalla, ei sekoittamalla.  Pan-pastelleja saa sekä sekoittaa että kerrostaa. Pastellikynillä voi viimeistellä yksityiskohtia.

Paperi onkin sitten oma lukunsa. Valkoinen piirustuspaperi näyttäisi olevan huonoin vaihtoehto. Kerrostaminen ei onnistu. Vaaleaa tummalle ei voi maalata. Sävypaperi sopii pastellin luonteeseen.  Pidän eniten keskiharmaasta, vaikka muitakin kokeilen.
--Ingres-sävypaperin hylkään myös, vaikka se aikoinaan oli ainoa kelvollinen. Se vaan menee helposti tukkoon.  Turhauttavaa, kun väri ei tartu.
-- Sennelier-kartongista kerroin edellisessä postauksessa. Se oli ensimmäinen innostava löytö. Väri leviää täydessä loistossaan, korjailu ja muokkaus onnistuu. Nyt kun olen löytänyt vielä mieleisemmän pohjan, huomaan Sennelierissäkin puutteita:  vaahtomuovipensselit kuluvat puhki vauhdilla. Värin tasainen levittäminen on vaikeaa hiekkapaperimaiseen pintaan. Tuskin kuitenkaan hylkään tätävaihtoehtoa kokonaan.
--Canson Mi-Teintes on kaksipuolinen. En ollenkaan pidä karkeasta puolesta, liian isot kuopat näyttävät mekaanisilta ja  jättävät värit kalpeiksi, vaikka kuinka yrittäisi täyttää koloja. Sileä puoli ei myöskään ota väriä vastaan kylliksi.

Papereita olen tilaillut verkkokaupasta. Olikin mukava yllätys löytää kotikaupungin kehys- ja taideliikkeestä kartonki, johon mielistyin heti:
--Canson Mi-Teintes Touch ! Parempaa en osaa enää kuvitella. Karheus on hillitympi kuin Sennelier-kartongilla. Värin levittäminen, kerrostaminen ja poistaminen sujuu esteettä. Vain oma taito on nyt rajana.  Meriharakka syntyi tälle kartongille.

Meriharakat Kotkassa

Pikkulintuja

Tuijan oksilla pistäytyy lintuja tuon tuostakin. Aamulehteä lukiessa kamera on usein valmiina takkahuoneen pöydällä. Talitiaisista on kylliksi kuvia, mutta harvinaisempi vierailija innostaa kuvaamaan. Nyt nuori kuusitiainen pääsi malliksi uuteen pastellimaalaukseen. (Hömötiaiseksi häntä ensin luulin.) Pikkulinnut haluan piirtää pieneen kokoon. Jatkan kehysten kierrätystä. Pienet ”kaappikehykset”, jotka ovat jääneet paperitaidenäyttelyni jälkeen seinille, saavat nyt tuoreet lintumaalaukset. Taulut ovat kuin pieniä ikkunoita, joista voi lintuja salaa tarkkailla. Eikö vain?

Nälkä kasvaa syödessä! Tilasin kokeeksi pari palettia Pan-pastelleja, ja käytin niitä (hiukan harjoiteltuani)  näissä kuvissa. En tiedä mihin vertaisin Pan-pastelleja. Pehmeät pastelliliidut ovat varsin tuttuja vuosien takaa, niiden karhea kosketus on pölisevä, täyteläinen. Nämä Panit ovat kuin silkkiä ja samettia.   

Myös paperinetsintäni jatkuu. Tässä on tummasävyistä, hiekkapaperimaista pastellikartonkia (Sennelier). Maalaaminen tuntuu hämmästyttävän sujuvalta, aivan uudenlaiselta. Pastellikynillä piirtäminen on rapeaa...

Punarinta on toisen kuvan mallina. Raameja riittää, mitähän seuraavaksi?

Madeiran pulu

Kesykyyhky on kaunis lintu. Sitä tulee harvoin ajatelleeksi, kun useimmiten pulu on riesa ja häirikkö. Puluja on kaikkialla. Tämän linnun kohtasin Madeiralla. Tähtäilin kameralla kalastajaa Villa des Lobosin rannalla, ja kyyhky osui valokuvaan vahingossa. Pulu ei taida olla kalan ystävä, mutta kohta huomattiin mikä sitä kiinnostaa.

Kalastajan eväät!

Viimein se lehahti kaiteelle levähtämään, ja sain muutaman kauniin kuvan. Nyt ajan päästä maalasin muotokuvan pulusta pastelliharjoitelmana.

Ingres-paperille maalattu kuva on kooltaan pieni, 26x26cm. Vanhana graafikkona kokeilin sabloonatekniikkaa. Leikkasin kyyhkyn voipaperista, kiinnitin maalarinteipillä ja väritin taustan Pan-pastelliväreillä. Sitten kerros fiksatiivia,  jolloin oli helppo jatkaa maalaamista sottaamatta. Mikäpä siinä,

Lintuja Suomessa

Telkkärouvalle löysin kaapistani kehykset. Harmaa Ingres-paperi on toistaiseksi mieluisin piirustuspinta. Pinnan raidallinen karheus hiukan hillitsee pikkutarkkuutta...  Kokeilussa on myös Cansonin Teintes-lehtiö. Sen sileä puoli tuntuu hiukan liian sileältä, ja karhea puoli aivan liian karhealta. Paperin etsintä jatkuu. Herää ajatus, että Suomen lintuja maalaisin pastelleilla ja hiilellä, ulkomaan lintuja digitaalisesti. Ainakin johdonmukaista, sillä iPad kulkee reissuilla mukana.

Taustalla kurkistaa Thaimaassa kohdattu pikkukukaali. Digipiirroksista tulostan numeroituja mustevedoksia happovapaalle taidepaperille. Ehkäpä tohdin nimittää niitä Giclée -vedoksiksi, sillä Epson-väri on myös kestäväksi testeissä todettu. Parhaat kuvat pääsevät kehyksiin.

Paluu kynään ja paperiin

Hartiahuivikyyhky, pastellit, Canson-paperi

Kuinkas näin kävikään? Vannoutunut digitaiteilija kaivoi laatikoistaan pastelliliidut ja Ingres-paperia ja antoi kätensä pitkästä aikaa tehdä kaaria ihan hartiaa myöten. Luulin jo toimittavani materiaalit kirpparille, mutta onneksi en ehtinyt. Vieläpä löysin kaupasta laatikollisen pastellikyniä, mikä onkin aivan uusi tuttavuus. Kynät pakkasin mukaan Thaimaan-matkalle tammi-helmikuussa, ja siitäpä oli yllättävä seuraus:  Kynärasia herätti epäilyksiä Phuketin turvatarkastuksessa, ja jouduttiin avaamaan tukevasti suljettu kapsäkki. Ehdittiin sentään jatkolennolle.

Huomaan ihmeekseni, että ensimmäistäkään digipiirrosta ei syntynyt kuukauden aikana Chiang Maissa. Pastellimaalaus vei mukanaan. Pystytin työpisteen  patiolle avautuvan oven ääreen. Pihan ja kujan puiden kätköissä konseroivat mainat, bulbulit ja turturikyyhkyt. Tutkin aamupäivän valokuvausretkeä ja etsin aiheita kuvistani. Tässä harjoitelmassa esiintyy hartiahuivikyyhky, jonka kohtasin Chiang Main eläintarhan lintupuistossa. Minulle eläintarhan kiehtovin kohde! Tämä lintu esiintyy myös harvinaisena Thaimaan luonnossa: Caloenas nicobarica.

Nyt sinnittelen jetlagin kourissa kotiinpaluun jälkeen. Jo aamuviideltä kutsuu keskeneräinen maalaus työhuoneeseen. Ei, en jätä digipiirtämistä. Kuitenkin juuri nyt haluan palauttaa unohtuneet taidot ja oppia lisää.

Serinus canaria

Lintusaalis Madeiralla jouluna 2016 jäi vähäiseksi, ellei lasketa lampien kesyjä ankkoja, joutsenia, lokkeja. Rantatiellä onnistuin seurailemaan kanarianhempon hyppelyä kasuariinan oksilla. Kuvat auttoivat tunnistamaan niin linnun kuin puun. Tässä kaksi versiota aiheesta. En osaa päättää kummasta pidän enemmän?
Pari näytettä valokuvasaaliista:

Falco tinnunculus

Joulupakolaisena vuosi sitten yritin tähystellä Madeiran lintuja. Pico dos Barcelos-näköalapaikalla Mies ja minä saimme pitkään ihailla tuulihaukan liitelyä. Vieläpä tuo istahti aidalle tuokioksi. Päätä ei kääntänyt valokuvaajalle ennen häipymistään. Vuoden ensimmäisessä piirustuksessa siirsin haukan vielä korkeammalle. Pico do Areeiro löytyy muistoista ja vanhoista valokuvista. Varmaan haukka viivähtää sielläkin mielellään.

Mehiläissyöjän lento

Lentokuvasta tunnistin linnun mehiläissyöjäksi. Pään muodosta ja väristä päättelin, että se on juuri pikkumehiläisyöjä (Merops orientalis) Näin sen näin. Tätä piirustusta työstin kauan. Valon suunta olikin vaikea tapaus. 

Alla hetki, jonka kamerani nappasi.

Mehiläissyöjä marraskuussa

Tarkkailin  takapihan muurin yli puita tyhjän tontin reunalla. Alueelle ei pääse kuin kiikarilla. Usein näen kukaalin tai mainan, bulbuleja kisailemassa,  turturikyyhkysiä lepäämässä  oksilla. Tutuksi tulleita lintuja. Hiukan oudolta näytti lintu tällä kertaa.Tähtäilin sitä kameralla kunnes se lehahti lentoon ja katosi.

Etäisyys oli liian pitkä objektiivilleni laadukasta kuvaa varten. Mutta tunnistamiseen kelpaa huonompikin kuva. Kuvankäsittelyssä sain esiin yllättäviä värejä. Tätä lintua en ole nähnyt enkä edes tiennyt siitä! Paras tuntomerkki oli pyrstöstä jatkuva ”häntä”. Myös nokan muoto oli ilmeinen. 

Lintukirjan selailu ja googletus vahvistivat: Lintu on pikkumehiläissyöjä, Merops orientalis. Ilman kameraa en tietäisi mitä olen nähnyt! 

 Piirtämällä olen tehnyt tämänkin linnun kanssa tuttavuutta. Ikäänkuin olisin nähnyt sen hiukan tarkemmin.

Tuntematon lintu 1.11.17

Kansallislintu

Siniseen ja valkoiseen hakeutuvat kaikki visuaaliset  Suomi-tunnelmani. Joutsenia olen kuvannut ja piirtänyt viime keväästä alkaen.

Tässä siis vastaukseni Luovan lauantain 221.  haasteeseen Suomi 100.

Viiridrongo

Greater Racket-tailed Drongo

Haave kävi toteen: bongasin  viiridrongon! Pari vuotta sitten sain nähdä sen vilaukselta tutussa luontokohteessa ChiangMaissa, ja usein olin palannut sitä tähyilemään. Ja nyt, tuolla se piileksi tiheikössä! Varovaista hiipimistä, ei , parempi pysyä paikallaan ja odottaa. Sepä alkoi lehahdella ympäriinsä viirit liehuen, istahti oksalle, istahti toiselle, piiloutui ja näyttäytyi, kunnes katosi viidakon siimekseen. Kuvien purkaminen kamerasta oli pettymys, milloin puuttui viirit, milloin pää, ja aina oli tiheikköä edessä. Tai oli tarkennus pielessä. 

- Niinpä korjaan taas vahingon piirtämällä.

Kukaali sekatekniikalla

↑iPad ja Apple Pencil
← iMac ja piirustuspöytä

     Kukaalin merkillinen ääni
taisi olla ensimmäinen sysäys
lintujen tarkkailuunThaimaassa.
Siitäpä harrastus jäi päälle!

Tämä piirustus on ollut pitkään piirustuspöydällä ja on ehkä valmis nyt. Aloitin työn toukokuussa Artragella, vanhalla pöytäkoneella ja Bamboo-piirustuspöydällä. Käytin työtapaa, jota itse kutsun serigrafiaksi. Valmistan piirustuksen osista digitaaliset kaaviot (stencils), joiden läpi sumutan värit. Käytän eri kuvioille kerroksia (layers), ihan kuin 'oikeassa' serigrafiassa olen tottunut tekemään. (Kuva vasemmalla)Työ jäi kesken kun tabletilla piirtäminen alkoi yhä enemmän kiehtoa. Tabletilla piirtämiskokemus on erilainen, luonnollisempi. Nyt opettelen tekemään yhteistyötä eri sovellusten välillä. Onnistuin siirtämään työpohjan tasoineen kaikkineen ArtRagesta  iPadin Procreate-appiin, johon olen elokuusta alkaen tutustunut. Hienoa synkronisointia sovellusten kehittäjiltä! Kuvan siirtäminen tapahtuu psd (Photoshop)-muodossa.

ApplePencil tuntuu hyvältä kädessä, ja sen ohut kärki houkuttelee piirtämään. Tabletilla parantelin sävyjä ja lisäsin yksityiskohtia. Tämä kuva  edustaa yhä vanhempaa tyyliäni, joka muistuttaa minulle tuttua grafiikkaa. Huomaan tablettipiirtämisen houkuttelevan uuteen suuntaan, pikkutarkkaan fotorealismiin. Ehkä se on lintujen syy... Haluan opetella tuntemaan ja tunnistamaan niitä. Minulla on uskomattoman huono näkömuisti, mutta piirtämällä lintu painuu mieleen. Piirrän vain itse näkemiäni  ja valokuvaamiani lintuja.

Kondorit kokoontuvat

Kalkkunakondorit

Luovan Lauantain 217. haaste on "Siluetti"
Tunnustan että olen salaa harjoitellut... Piirtäessäni linnun, haen ensin sen ääriviivat ottamastani valokuvasta ja väritän siluetiksi. Siihen sitten alan rakentaa värikerroksia.

Carpe diem

alaskanmeriharakka

Olipa kerran hetki, johon yritin tarttua. Se lipui pois, niin kuin kaukainen dsonkki kohti horisonttia. Meriharakka nousi siivilleen ja katosi usvaan. Aika ei pysähtynyt. Olen palannut kotiin. Kohta on talvi.   

Luovan Lauantain 216. haaste : "Olipa kerran"

Aikainen lintu

Luovan lauantain 215. haaste on "Aamu".

Varhain aamulla voi kohdata vikkelän kanadantyllin Cortes-saaren rannoilla. Nappasin elokuussa kuvan, ja piirsin tänään. Tämän "hiilipiirroksen" lähetän vastaukseksi haasteeseen.

Amerikanisolokki

Cortes-saaren lintuja vielä piirtelen. Niin monia lokkilajeja, toisia kuin meillä! Laskuvesi paljastaa laajat rantakivikot täynnä näkkejä ja mereneläviä. Olisinpa voinut tuoda ämpärillisen pyöreitä kiviä puutarhaani! Mutta lentokoneessa on ankarat painorajoitukset...

Alla pari kuvaa työvaiheista Procreate-sovelluksella. Alusta on iPadPro, kynä ApplePencil.

Määrittelen pohjavärin. Haen mallikuvasta ääriviivat ja täytän (select, fill) varjokuvaksi. Siluetin päälle lisään ensin valaistuksen, valot ja varjot. Seuraavaksi kerrostan yksityiskohtia. Mieluisinpia työkalujani ovat väriruisku (Airbrush) ja lyijykynä (Technical Pencil). Kynä tottelee herkästi käden painallusta, aivan kuin oikea kynä. Tasojen (Layers)  ansiosta voi rohkeasti jatkaa työtä pilaamatta sitä pyyhekumilla.

Mallikuvan vedän tarvittaessa piirustuksen viereen 'Split view'-toiminnolla. Sekä piirustusta että mallia voi liikuttaa ja nipistää isommaksi. Näin on pienellä iPadin näytöllä mahdollista tehdä tarkkaa työtä. Sitten on taustan vuoro. Se saakin olla vapaamuotoisempi kuin lintu.

Lokeista lisää Varamussalossa