Ensimmäinen pöllöni

Ajelimme varhain keväällä mökkiä kohti. Jotakin suurta lensi yhtäkkiä aivan tuulilasin edestä ja kurvasi metsään. Mies sai auton pysähtymään, peruutti,  sieppasi kamerani ja kiirehti ulos autosta, minä perässä. Tuolla!  Iso möhkäle oli asettunut männyn runkoa vasten. Mies näppäili kuvia kun varovasti sitä lähestyimme. Möhkäle oli selin. Hitaasti kääntyi pää, kunnes meitä tuijotti iso naama suoraan taaksepäin! Kuvia purkaessa linnun tunnistus onnistui. Se oli viirupöllö. Ensimmäinen pöllöni.

Otin pöllön pastellityön aiheeksi, ja sain sen kehystettyä vielä viime tingassa ennen näyttelyäni, jota nyt valmistelen. Siitä postaan seuraavaksi.

Koala uneksii

Ei, en ole vieraillut Australiassa. Chiang Main eläintarhasta näppäsin mukaani muitakin kuin lintuaiheita, kuten tämän pikku koalan. Turkiksen piirtäminen oli nyt tavoitteena. Digikynällä se olisi helppoa, mutta tässä käytin pastellivärejä.

Tämän blogin aloitin digipiirtämisen innoittamana.  Halusin näyttää, että digipiirtäminen ei ole mikään hokkuspokkus, jos piirtää käsin, kynällä.  Ajatuksen, silmän ja käden yhteistyötä tarvitaan. Teknisesti mahdollisuudet ovat rajattomat,  korjaaminen, kerrostaminen, suurentaminen aina pikselin tarkkuuteen. Materiaali ei aseita esteitä. Värit eivät lopu. Siveltimet eivät kulu. Kuitenkin kaikki lähtee näkemisestä, kuten perinteisin välinein.

Aloitin vuoden alussa pastellimaalauksen, ja löytöretki on ollut mielenkiintoinen. Katsoin voinko päästä samaan tarkkuuteen kuin digitaalisesti. Suurpiirteinen, rehevä pastellimaalaus on tuttua vuosien takaa, mutta kuinka sujuu fotorealismi? Nyt kun löysin viimein uudet kynät ja kartongit, huomaan välineen varsin esteettömäksi. Kyniä saakin teroittaa...

Pastellipapereista vielä

Helmikuinen kohtaaminen Chiang Maissa pääsi pastelliharjoitelman aiheeksi. Nyt olen kokeilunhaluisena hankkinut vielä Pastelmat-kartonkia, josta olen kuullut kehuja.Tätä piirtäessäni huomasin hiuksenhienon eron. Hiuksenhienon nimenomaan. Jos haluan piirtää pastellikynillä hienoja hiuksia, se onnistuu. Sennelier-kartongille piirtäminen on rapeaa, viiva karheaa. Hieno ominaisuus, jos juuri sitä tavoittelee. Mi-Teintes Touch ei ole aivan yhtä karhea. Luultavasti se pysyy suosikkina varsinkin isokokoisissa maalauksissa. Edellisessä postauksessa jo vakuutin päätyväni siihen. Mutta tämä Pastelmat yllätti! Pinta tuntuu silkkimäiseltä, mutta kätkee silti karheuden, joka ottaa vastaan värikerroksia rajattomasti.

   - Härkäpiirros on pienikokoinen, vain hiukan isompi kuin A4. Ohuiden viivojen piirtäminen sujuu leikiten jos vain terottaa kynänsä.

Kaikkia kolmea pohjaa voin siis suositella. Rehevän maalaukselliseen ilmaisuun kaikki sopivat loistavasti. Perinteisiä liituja en ole juuri kokeillut näille pohjille. Pan-pastellit leviävät täyteläisinä, riittoisina. Jos haluaa viimeistellä maalauksensa pastellikynillä, Pastelmat hyvä valinta.

Sennelier ja Pastelmat-kartonkeja olen hankkinut verkkokaupasta. Canson Mi-Teintes Touch löytyy kotikaupungista, alan liikkeestä.