sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Koala uneksii


Ei, en ole vieraillut Australiassa. Chiang Main eläintarhasta näppäsin mukaani muitakin kuin lintuaiheita, kuten tämän pikku koalan. Turkiksen piirtäminen oli nyt tavoitteena. Digikynällä se olisi helppoa, mutta tässä käytin pastellivärejä.

Tämän blogin aloitin digipiirtämisen innoittamana.  Halusin näyttää, että digipiirtäminen ei ole mikään hokkuspokkus, jos piirtää käsin, kynällä.  Ajatuksen, silmän ja käden yhteistyötä tarvitaan. Teknisesti mahdollisuudet ovat rajattomat,  korjaaminen, kerrostaminen, suurentaminen aina pikselin tarkkuuteen. Materiaali ei aseita esteitä. Värit eivät lopu. Siveltimet eivät kulu. Kuitenkin kaikki lähtee näkemisestä, kuten perinteisin välinein.

Aloitin vuoden alussa pastellimaalauksen, ja löytöretki on ollut mielenkiintoinen. Katsoin voinko päästä samaan tarkkuuteen kuin digitaalisesti. Suurpiirteinen, rehevä pastellimaalaus on tuttua vuosien takaa, mutta kuinka sujuu fotorealismi? Nyt kun löysin viimein uudet kynät ja kartongit, huomaan välineen varsin esteettömäksi. Kyniä saakin teroittaa...



lauantai 25. elokuuta 2018

Pastellipapereista vielä




Helmikuinen kohtaaminen Chiang Maissa pääsi pastelliharjoitelman aiheeksi. Nyt olen kokeilunhaluisena hankkinut vielä Pastelmat-kartonkia, josta olen kuullut kehuja.Tätä piirtäessäni huomasin hiuksenhienon eron. Hiuksenhienon nimenomaan. Jos haluan piirtää pastellikynillä hienoja hiuksia, se onnistuu. Sennelier-kartongille piirtäminen on rapeaa, viiva karheaa. Hieno ominaisuus, jos juuri sitä tavoittelee. Mi-Teintes Touch ei ole aivan yhtä karhea. Luultavasti se pysyy suosikkina varsinkin isokokoisissa maalauksissa. Edellisessä postauksessa jo vakuutin päätyväni siihen. Mutta tämä Pastelmat yllätti! Pinta tuntuu silkkimäiseltä, mutta kätkee silti karheuden, joka ottaa vastaan värikerroksia rajattomasti.
   - Härkäpiirros on pienikokoinen, vain hiukan isompi kuin A4. Ohuiden viivojen piirtäminen sujuu leikiten jos vain terottaa kynänsä.
Kaikkia kolmea pohjaa voin siis suositella. Rehevän maalaukselliseen ilmaisuun kaikki sopivat loistavasti. Perinteisiä liituja en ole juuri kokeillut näille pohjille. Pan-pastellit leviävät täyteläisinä, riittoisina. Jos haluaa viimeistellä maalauksensa pastellikynillä, Pastelmat hyvä valinta.

Sennelier ja Pastelmat-kartonkeja olen hankkinut verkkokaupasta. Canson Mi-Teintes Touch löytyy kotikaupungista, alan liikkeestä.

perjantai 22. kesäkuuta 2018

Meriharakka


meriharakka

Vaikka olen aikoinaan paljonkin maalannut pastelliväreillä, on nyt aivan uusi väline käsissäni. Pan-pastellit käyttäytyvät toisin kuin liidut. Liiduilla värinsekoitus tapahtuu kerrostamalla, ei sekoittamalla.  Pan-pastelleja saa sekä sekoittaa että kerrostaa. Pastellikynillä voi viimeistellä yksityiskohtia.

Paperi onkin sitten oma lukunsa. Valkoinen piirustuspaperi näyttäisi olevan huonoin vaihtoehto. Kerrostaminen ei onnistu. Vaaleaa tummalle ei voi maalata. Sävypaperi sopii pastellin luonteeseen.  Pidän eniten keskiharmaasta, vaikka muitakin kokeilen.
--Ingres-sävypaperin hylkään myös, vaikka se aikoinaan oli ainoa kelvollinen. Se vaan menee helposti tukkoon.  Turhauttavaa, kun väri ei tartu.
-- Sennelier-kartongista kerroin edellisessä postauksessa. Se oli ensimmäinen innostava löytö. Väri leviää täydessä loistossaan, korjailu ja muokkaus onnistuu. Nyt kun olen löytänyt vielä mieleisemmän pohjan, huomaan Sennelierissäkin puutteita:  vaahtomuovipensselit kuluvat puhki vauhdilla. Värin tasainen levittäminen on vaikeaa hiekkapaperimaiseen pintaan. Tuskin kuitenkaan hylkään tätävaihtoehtoa kokonaan.
--Canson Mi-Teintes on kaksipuolinen. En ollenkaan pidä karkeasta puolesta, liian isot kuopat näyttävät mekaanisilta ja  jättävät värit kalpeiksi, vaikka kuinka yrittäisi täyttää koloja. Sileä puoli ei myöskään ota väriä vastaan kylliksi.

Papereita olen tilaillut verkkokaupasta. Olikin mukava yllätys löytää kotikaupungin kehys- ja taideliikkeestä kartonki, johon mielistyin heti:
--Canson Mi-Teintes Touch ! Parempaa en osaa enää kuvitella. Karheus on hillitympi kuin Sennelier-kartongilla. Värin levittäminen, kerrostaminen ja poistaminen sujuu esteettä. Vain oma taito on nyt rajana.  Meriharakka syntyi tälle kartongille.

Meriharakat Kotkassa


keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Pikkulintuja

hömötiainen


Tuijan oksilla pistäytyy lintuja tuon tuostakin. Aamulehteä lukiessa kamera on usein valmiina takkahuoneen pöydällä. Talitiaisista on kylliksi kuvia, mutta harvinaisempi vierailija innostaa kuvaamaan. Nyt nuori kuusitiainen pääsi malliksi uuteen pastellimaalaukseen. (Hömötiaiseksi häntä ensin luulin.) Pikkulinnut haluan piirtää pieneen kokoon. Jatkan kehysten kierrätystä. Pienet ”kaappikehykset”, jotka ovat jääneet paperitaidenäyttelyni jälkeen seinille, saavat nyt tuoreet lintumaalaukset. Taulut ovat kuin pieniä ikkunoita, joista voi lintuja salaa tarkkailla. Eikö vain?


Nälkä kasvaa syödessä! Tilasin kokeeksi pari palettia Pan-pastelleja, ja käytin niitä (hiukan harjoiteltuani)  näissä kuvissa. En tiedä mihin vertaisin Pan-pastelleja. Pehmeät pastelliliidut ovat varsin tuttuja vuosien takaa, niiden karhea kosketus on pölisevä, täyteläinen. Nämä Panit ovat kuin silkkiä ja samettia.   

Myös paperinetsintäni jatkuu. Tässä on tummasävyistä, hiekkapaperimaista pastellikartonkia (Sennelier). Maalaaminen tuntuu hämmästyttävän sujuvalta, aivan uudenlaiselta. Pastellikynillä piirtäminen on rapeaa...

Punarinta on toisen kuvan mallina. Raameja riittää, mitähän seuraavaksi?






keskiviikko 7. maaliskuuta 2018

Madeiran pulu

pulu
Kesykyyhky on kaunis lintu. Sitä tulee harvoin ajatelleeksi, kun useimmiten pulu on riesa ja häirikkö. Puluja on kaikkialla. Tämän linnun kohtasin Madeiralla. Tähtäilin kameralla kalastajaa Villa des Lobosin rannalla, ja kyyhky osui valokuvaan vahingossa. Pulu ei taida olla kalan ystävä, mutta kohta huomattiin mikä sitä kiinnostaa.


Kalastajan eväät!


Viimein se lehahti kaiteelle levähtämään, ja sain muutaman kauniin kuvan. Nyt ajan päästä maalasin muotokuvan pulusta pastelliharjoitelmana.



Ingres-paperille maalattu kuva on kooltaan pieni, 26x26cm. Vanhana graafikkona kokeilin sabloonatekniikkaa. Leikkasin kyyhkyn voipaperista, kiinnitin maalarinteipillä ja väritin taustan Pan-pastelliväreillä. Sitten kerros fiksatiivia,  jolloin oli helppo jatkaa maalaamista sottaamatta. Mikäpä siinä,





lauantai 3. maaliskuuta 2018

Lintuja Suomessa


telkkä
Telkkärouvalle löysin kaapistani kehykset. Harmaa Ingres-paperi on toistaiseksi mieluisin piirustuspinta. Pinnan raidallinen karheus hiukan hillitsee pikkutarkkuutta...  Kokeilussa on myös Cansonin Teintes-lehtiö. Sen sileä puoli tuntuu hiukan liian sileältä, ja karhea puoli aivan liian karhealta. Paperin etsintä jatkuu. Herää ajatus, että Suomen lintuja maalaisin pastelleilla ja hiilellä, ulkomaan lintuja digitaalisesti. Ainakin johdonmukaista, sillä iPad kulkee reissuilla mukana.

Taustalla kurkistaa Thaimaassa kohdattu pikkukukaali. Digipiirroksista tulostan numeroituja mustevedoksia happovapaalle taidepaperille. Ehkäpä tohdin nimittää niitä Giclée -vedoksiksi, sillä Epson-väri on myös kestäväksi testeissä todettu. Parhaat kuvat pääsevät kehyksiin.

maanantai 26. helmikuuta 2018

Paluu kynään ja paperiin

kyyhky
Hartiahuivikyyhky, pastellit, Canson-paperi
Kuinkas näin kävikään? Vannoutunut digitaiteilija kaivoi laatikoistaan pastelliliidut ja Ingres-paperia ja antoi kätensä pitkästä aikaa tehdä kaaria ihan hartiaa myöten. Luulin jo toimittavani materiaalit kirpparille, mutta onneksi en ehtinyt. Vieläpä löysin kaupasta laatikollisen pastellikyniä, mikä onkin aivan uusi tuttavuus. Kynät pakkasin mukaan Thaimaan-matkalle tammi-helmikuussa, ja siitäpä oli yllättävä seuraus:  Kynärasia herätti epäilyksiä Phuketin turvatarkastuksessa, ja jouduttiin avaamaan tukevasti suljettu kapsäkki. Ehdittiin sentään jatkolennolle.

Huomaan ihmeekseni, että ensimmäistäkään digipiirrosta ei syntynyt kuukauden aikana Chiang Maissa. Pastellimaalaus vei mukanaan. Pystytin työpisteen  patiolle avautuvan oven ääreen. Pihan ja kujan puiden kätköissä konseroivat mainat, bulbulit ja turturikyyhkyt. Tutkin aamupäivän valokuvausretkeä ja etsin aiheita kuvistani. Tässä harjoitelmassa esiintyy hartiahuivikyyhky, jonka kohtasin Chiang Main eläintarhan lintupuistossa. Minulle eläintarhan kiehtovin kohde! Tämä lintu esiintyy myös harvinaisena Thaimaan luonnossa: Caloenas nicobarica.

Nyt sinnittelen jetlagin kourissa kotiinpaluun jälkeen. Jo aamuviideltä kutsuu keskeneräinen maalaus työhuoneeseen. Ei, en jätä digipiirtämistä. Kuitenkin juuri nyt haluan palauttaa unohtuneet taidot ja oppia lisää.





maanantai 5. helmikuuta 2018

Serinus canaria


Lintusaalis Madeiralla jouluna 2016 jäi vähäiseksi, ellei lasketa lampien kesyjä ankkoja, joutsenia, lokkeja. Rantatiellä onnistuin seurailemaan kanarianhempon hyppelyä kasuariinan oksilla. Kuvat auttoivat tunnistamaan niin linnun kuin puun. Tässä kaksi versiota aiheesta. En osaa päättää kummasta pidän enemmän?
Pari näytettä valokuvasaaliista:

sunnuntai 7. tammikuuta 2018

Falco tinnunculus

tuulihaukka
Joulupakolaisena vuosi sitten yritin tähystellä Madeiran lintuja. Pico dos Barcelos-näköalapaikalla Mies ja minä saimme pitkään ihailla tuulihaukan liitelyä. Vieläpä tuo istahti aidalle tuokioksi. Päätä ei kääntänyt valokuvaajalle ennen häipymistään. Vuoden ensimmäisessä piirustuksessa siirsin haukan vielä korkeammalle. Pico do Areeiro löytyy muistoista ja vanhoista valokuvista. Varmaan haukka viivähtää sielläkin mielellään.


Madeira