Pikkulintuja

Tuijan oksilla pistäytyy lintuja tuon tuostakin. Aamulehteä lukiessa kamera on usein valmiina takkahuoneen pöydällä. Talitiaisista on kylliksi kuvia, mutta harvinaisempi vierailija innostaa kuvaamaan. Nyt nuori kuusitiainen pääsi malliksi uuteen pastellimaalaukseen. (Hömötiaiseksi häntä ensin luulin.) Pikkulinnut haluan piirtää pieneen kokoon. Jatkan kehysten kierrätystä. Pienet ”kaappikehykset”, jotka ovat jääneet paperitaidenäyttelyni jälkeen seinille, saavat nyt tuoreet lintumaalaukset. Taulut ovat kuin pieniä ikkunoita, joista voi lintuja salaa tarkkailla. Eikö vain?

Nälkä kasvaa syödessä! Tilasin kokeeksi pari palettia Pan-pastelleja, ja käytin niitä (hiukan harjoiteltuani)  näissä kuvissa. En tiedä mihin vertaisin Pan-pastelleja. Pehmeät pastelliliidut ovat varsin tuttuja vuosien takaa, niiden karhea kosketus on pölisevä, täyteläinen. Nämä Panit ovat kuin silkkiä ja samettia.   

Myös paperinetsintäni jatkuu. Tässä on tummasävyistä, hiekkapaperimaista pastellikartonkia (Sennelier). Maalaaminen tuntuu hämmästyttävän sujuvalta, aivan uudenlaiselta. Pastellikynillä piirtäminen on rapeaa...

Punarinta on toisen kuvan mallina. Raameja riittää, mitähän seuraavaksi?

Madeiran pulu

Kesykyyhky on kaunis lintu. Sitä tulee harvoin ajatelleeksi, kun useimmiten pulu on riesa ja häirikkö. Puluja on kaikkialla. Tämän linnun kohtasin Madeiralla. Tähtäilin kameralla kalastajaa Villa des Lobosin rannalla, ja kyyhky osui valokuvaan vahingossa. Pulu ei taida olla kalan ystävä, mutta kohta huomattiin mikä sitä kiinnostaa.

Kalastajan eväät!

Viimein se lehahti kaiteelle levähtämään, ja sain muutaman kauniin kuvan. Nyt ajan päästä maalasin muotokuvan pulusta pastelliharjoitelmana.

Ingres-paperille maalattu kuva on kooltaan pieni, 26x26cm. Vanhana graafikkona kokeilin sabloonatekniikkaa. Leikkasin kyyhkyn voipaperista, kiinnitin maalarinteipillä ja väritin taustan Pan-pastelliväreillä. Sitten kerros fiksatiivia,  jolloin oli helppo jatkaa maalaamista sottaamatta. Mikäpä siinä,

Lintuja Suomessa

Telkkärouvalle löysin kaapistani kehykset. Harmaa Ingres-paperi on toistaiseksi mieluisin piirustuspinta. Pinnan raidallinen karheus hiukan hillitsee pikkutarkkuutta...  Kokeilussa on myös Cansonin Teintes-lehtiö. Sen sileä puoli tuntuu hiukan liian sileältä, ja karhea puoli aivan liian karhealta. Paperin etsintä jatkuu. Herää ajatus, että Suomen lintuja maalaisin pastelleilla ja hiilellä, ulkomaan lintuja digitaalisesti. Ainakin johdonmukaista, sillä iPad kulkee reissuilla mukana.

Taustalla kurkistaa Thaimaassa kohdattu pikkukukaali. Digipiirroksista tulostan numeroituja mustevedoksia happovapaalle taidepaperille. Ehkäpä tohdin nimittää niitä Giclée -vedoksiksi, sillä Epson-väri on myös kestäväksi testeissä todettu. Parhaat kuvat pääsevät kehyksiin.