Piirtelyaika on kulunut joulukortteihin. Tiesin kyllä aiheen minkä haluaisin toteuttaa: Lapsuuden viimeisen suloisen kesän muistot meren saaresta ja kalaretkistä isän kanssa.
Miten kultaisena hohti hiekka syvällä veneen alla, missä läpikuultavassa vedessä rakkolevät huojuivat ja kalat pujahtelivat niiden lomassa! Voiko enää aikuinen niin lumoutua maailman ihmeiden ääressä? Rakkauteni mereen syttyi silloin ja on säilynyt. Tänään rakkaus on murheen värittämä, sillä paratiisi on kadotettu. Rakkolevät ovat vähentyneet ja vesi samentunut, vihreä levä tekee rannat uimakelvottomiksi. Paluuta entiseen ei ole. Kunpa voisimme pysähdyttää tuhon.
***
Piirsin kuvan ArtRagella. Käytin "silkkipainotekniikkaa", eli piirsin kuviot ja valmistin niistä sabloonat. Näin voi "vedostaa" kuvioita ja toistaa niitä. Pohjaympyrän tein SumoPaintilla.
Seuraavana päivänä:
Nyt katson tulosta hiukan pettyneenä Macbookillani. Piirsin kuvan 24 tuuman näytöllä, ja huomaan että pienentäminen latistaa kuvan.(Tietenkin klikkaamalla kahdesti voi nähdä yksityiskohdat.) Aihe ei vielä päästänyt irti ja rakensin version eri mittakaavassa. Yritin myös tavoittaa sokaisevamman valon:
Kolmantena päivänä:
Viivyin yhä muistoissani. Ei, ei aurinko minua sokaissut. Lumouduin läpikuultavasta kellanvihreästä vedestä, hiekasta ja rakkolevistä. En nyt tiedä, mikä kuva olisi mielestäni paras. Piirtäminen oli parasta...
Seuraavana päivänä:
Nyt katson tulosta hiukan pettyneenä Macbookillani. Piirsin kuvan 24 tuuman näytöllä, ja huomaan että pienentäminen latistaa kuvan.(Tietenkin klikkaamalla kahdesti voi nähdä yksityiskohdat.) Aihe ei vielä päästänyt irti ja rakensin version eri mittakaavassa. Yritin myös tavoittaa sokaisevamman valon:
Kolmantena päivänä:
Viivyin yhä muistoissani. Ei, ei aurinko minua sokaissut. Lumouduin läpikuultavasta kellanvihreästä vedestä, hiekasta ja rakkolevistä. En nyt tiedä, mikä kuva olisi mielestäni paras. Piirtäminen oli parasta...
