Lehmä 3

Lähetän pointillistisen lehmäni vastaukseksi LuovanLauantain 107. haasteeseen: "Täplikäs"

***

Tämä on kolmas tehtäväni, ja nyt valitsin työkaluksi "väriliidut". Oikeaoppisessa täplämaalauksessa käytetään vain puhtaita värejä, ja murretut värit syntyvät katsojan silmässä. Huomasin tuota pikaa, että täpliä on mukava naputtaa vanhalla kynällä: AdonitJotPro, siinä kun on "iskunvaimennin". Herkkä Bluetooth-kynä Bamboo Fineline jäi yksityiskohtien piirtämiseen.

Piirustusalustana tässäkin  tablettisovellus Bamboo Paper.

Kukaalin lento

Lintuja tarkkaillessa riensi aika Thaimaassa taas kerran. Nyt kotona järjestelen kuvia ja yritän tunnistaa uusia havaintoja. Tässä lennähtää lähimetsiköstä vanha tuttu kukaali, jota tähtäilen kameralla takapihalta. Siitä saankin aiheen vastata Luovan Lauantain 206. haasteeseen: "Liike".

Piirustus syntyi luonnoslehtiööni iPadiin ilman digitaalisia temppuja käsin piirtämällä. Kuten suurin osa piirustuksistani viime aikoina.

Viidakossa

Jotakin sähläsin iPadin oudolla blogger-appilla, ja koko postaus kivoine kommentteineen katosi. Tässäpä kuva kuitenkin uudelleen. Linkitin sen Luovan lauantain haasteeseen 205, joten linkki ei nyt toimi.

Maisemaharjoitelma

Uusi vastaus Luovan lauantain  205. haasteeseen. Mallikuva on Suomen kansallismaisemaa Kolilta.

Piirretty käsin digitaalisilla liiduilla.

Harmaapäätikka

Taaskaan ei ollut kamera käsillä, kun lintu tuiskahti melkein viereen. Sepä oli utelias näkemään, kuka sille vastailee. Tikan ääntä on helppo matkia, ja mikä parasta, se menee täydestä!

Nyt elokuussa on aika hiljaista. Heinäkuista kohtaamista tässä kuvailen. 

Lintubongausta styluksella

Varamussalossa kerron talitintinpoikasesta, joka tupsahti pesästä suoraan kohti. Tältä se näytti saunan kaiteella. 

Nyt kokeilen pitkästä aikaa kynää, jonka aikoja sitten pettyneenä suljin rasiaansa: Wacom Intuos Stylus 2. Oli pakko huomata, ettei se ole yhteensopiva juuri minun iPad Air 2:n kanssa. Nyt siis latasin kynän akun, tarkastin päivitykset. Ajan tasalla oli. Ja ihmeekseni kynä päätti totella kättäni! Yhteys muodostui ArtRagen kanssa, sovellus tunnisti kynän. Ja samoin kävi  BambooPaperin kanssa. Uteliaana etsin tietoa: onko jotakin päivityksiä saatu iPadille tämän yhteensopivuuden korjaamiseksi? Jotakin on selkeästi muuttunut. Tosin Mies huomautti: — Olet vain oppinut piirtämään...

Tietenkään en hylkää Adonit Jot Pro-kynääni, johon kerkisin mielistyä. Se on oikein hyvä. Mutta tämä Intuos on toimiessaan loistava.

Kotkanpesällä

Vielä jatkuu jännittävä "tosi-TV"  kotkanpesällä jossakin Viron rannikolla. On ollut upeaa seurata poikasten kasvua alusta alkaen. Esikoinen rikkoi munankuoren 14.4., ja kuopus liittyi seuraan viisi päivää myöhemmin. Suloiset untuvikot eivät olleet lainkaan ystävällisiä toisilleen. Kuopus hakattiin usein kanveesiin ruokajonossa. Niinpä onkin ihme, että kaikki kolme komeaksi varttunutta kotkaa ovat nyt valmiina nousemaan siivilleen. Lentoharjoitukset ovat yhä hurjempia. Toiset saavat väistellä, kun yksi leyyhyttelee suuria siipiään ja pomppii ylösalas. Yhä harvemmin käyvät vanhemmat viskaamassa kalan pesään. Kohta on aika lähteä.

Ja onhan se piirtäjälle harvinainen onni päästä kotkanpesälle luonnostelemaan. Piirustusvälineet luettelen tunnisteissa.

Riipustelua rannalla

Välillä yllättää piirustuslukko. Ajatuskin tympii.  Sitten vain tartut kynään, ja se alkaa kulkea. Sattuipa hassusti piirrellessä,  vanha laho rantatuoli petti allani, ja romahdin loukkuun. Kynä kirposi kädestä ja kieri portaan alle. Adonit Jot-kynän ainoa heikkous taas näyttäytyi, sen kärki oli irti ja kadonnut soran uumeniin. Onneksi olen hankkinut varakärkiä. Mutta tuoli oli ostettava uusi...

Variskäki

Variskäki, Asian koel, Eudynamys scolopaceus, ei suostu kamerani eteen. Ei edes näyttäydy silmilleni, vaikka kuulen sen vihellyksen kaikkialla, joka päivä. Niinpä on taas piirrettävä reissuluonnoslehtiölle eli iPadille. 

Kokeilen julkaisua tablettisovelluksella.

Henkien talo

Tämä asetelma ei ole turisteja vaan henkiä varten. He eivät niin perusta siisteydestä, kunhan ruokaa ja lahjoja on tarjolla. Tuttu näky Thaimaan-kävijälle joka tontilla, huoltoasemilla, tavarataloilla, omakotitaloilla.

Käsin piirretty ArtRagella.

Luovan Lauantain 180. haaste on "Asetelma".

Bamboo Paper

Funky Dog

Edellisen postauksen koira on tässä tarkemmassa syynissä. Häneen tutustuin viisi vuotta sitten ChiangMaissa.

Wacomin Bamboo Paper löytyy Apple Storesta. Se on mutkaton kuin luonnoslehtiö. Eilen puistossa picnic-retkellä piirtelin maisemia tavallisella kumipää-styluksella. "Kyniä" on vain kuusi, osa voimakkaasti peittäviä, osa läpikuultavia. Jokaisella kynällä on kolme paksuutta valittavissa.  Värisävyjä on vain 36, mutta kerrostamalla löytyy rajattomasti sävyjä.

Toimintoja on niin vähän, että vasta-alkaja saa niistä selvän tuota pikaa. Perumispainike ja pyyhekumi tulevat pian tutuksi. Yksityiskohtiin pääsee käsiksi venyttämällä sormilla kuvaa isommaksi. Piirustuksia on helppo selailla, lähettää Kuviin, ja jakaa tietenkin.

Bamboo Paperille piirtäminen muistuttaa "oikeaa" piirtämistä siksi, että siinä ei ole mitään temppuja tarjolla. Ei kaavioita, ei kerroksia, ei symmetriatyökalua, filttereistä puhumattakaan. Vain ajatuksen, silmän ja käden yhteistyö. Siksi on tärkeää, että stylus-kynä tottelee kättä.

Tässä olen käyttänyt uutta stylus-kynääni: Adonit Jot Pro. Kosketusherkkyyden voi korvata kerrostamalla läpikuultavia sävyjä. Kynä miellyttää yhä.

(Kokeilin taas kallista Bluetooth-kynääni: Intuos Creative stylus 2. Tämä ohjelma tunnistaa kynän ja yhteydenmuodostus onnistuu. Ikäänkuin uusimmassa IOS-päivityksessä olisi tapahtunut jotakin? Kynä tuntuu tottelevan paremmin kuin viimeksi. Kyllä, kosketus on erityinen.)

Ateljeessa

Mr Hoo

Luovan lauantain haaste nro 179 on "Boheemi".
Hauska tehtävä houkutteli minut piirtämään muotokuvan taiteilijasta, johon tutustuimme ChiangMaissa. Thaimaalaiset taiteilijat ovat usein uskomattoman taitavia, kuten myös Mr. Hoo. Valokuvia hänen töistään en voi julkaista, mutta tässä kuvittelen miltä yksi näyttäisi keskeneräisenä.

Kynä:Adonit Jot Pro. Sovellus: ArtRage.

Adonit Jot

Suuri mangopuu

Mukavalta alkaa tuntua uusi kynä.  Kosketus on tukeva, ohuen muoviläpyskän läpi näkyy ohut kärki ja sen piirtämä viiva. Olen myös löytänyt kannustavia arvosteluja, kuten tämä: (Jeff Richardson) Adonit Jot Pro .

Kirjoittaja kertoo, miksi ohut kärki on vaikea saada toimimaan iPadilla. Se kun on alunperin   suunniteltu tunnistamaan sormen painallus. Pikkusormenpaksuiset stylus-kynät siis toimivat ongelmitta. Paitsi että ovat kömpelöitä tarkkuustyössä. Näin on kehitelty patterilla tai bluetoothilla toimivia kyniä. Kynän kärki lähettää signaaleja, jotka tabletti tunnistaa. Parhaimmillaan tällainen kynä on myös kosketusherkkä. Yhteensopivuusongelmia ikuitenkin ilmaantuu monesta syystä. Ja patterit on muistettava vaihtaa, akut ladata, juuri kun olisi ollut aikaa piirtää…. Adonit Jot Pro ilmaantui markkinoille 2012, ja uusi parannettu versio tämän vuoden tammikuussa. Kirjoittaja pitää sitä tähän asti parhaana stylus-kynänään.

Pohdiskelen  tuota kosketusherkkyyttä, siihenhän olen tottunut pöytäkoneen piirustuslaudalla. Ilmankin voi pärjätä. Monissa piirustusohjelmissa on läpikuultavia kynätoimintoja, jolloin valöörivaihteluita saa kerrostamalla. Ohuella viivalla voi luoda pintoja  kuin taidegrafiikassa. Tärkein ominaisuus mielestäni on ohut kärki. Tässä se toteutuu ilman  säätämisiä.

Tämän piirustuksen tein ArtRagella. Mielipiirtimeni ovat "mustesuihku", "pyyhekumi" ja "lyijykynä/värikynä".
Tuo "karhea paperi" pohjana aiheuttaa mielenkiintoisen aistiharhan. Käsi on tuntevinaan sen karheuden, mikä antaa tukea piirtämiselle. Kuin piirtäisi oikealle paperille.

Piirsin Mangopuun paikan päällä. Taas lehahti pihamaina sen oksalle livertämään.

Irti maasta

Luovan lauantain 178. haaste on: "Ikkuna"

--------------

Kynänetsintäni tabletille jatkuu. Nyt on kokeilussa tähän asti lupaavimmalta vaikuttava:  Adonit Jot Pro. Sen erikoinen rakenne herätti epäluuloa, mutta ihan suotta. Kärki on kapea, ja viiva syntyy sinne minne käsi ohjaa. Ei bluetoothia, ei akkua,  ei pattereita. Kynä on huoltovapaa ja aina valmiina. Kosketus tuntuu hyvältä, ei raavi, ei luistele. 

Tämän piirsin ArtRagella, johon lisäsin ikkunanpokat Adobe Draw-vektorigrafiikkaohjelmalla.