lauantai 30. syyskuuta 2017

Carpe diem

alaskanmeriharakka
Olipa kerran hetki, johon yritin tarttua. Se lipui pois, niin kuin kaukainen dsonkki kohti horisonttia. Meriharakka nousi siivilleen ja katosi usvaan. Aika ei pysähtynyt. Olen palannut kotiin. Kohta on talvi.   


9 kommenttia:

  1. Se on syksy käsillä ja on mentävä eteenpäin. Hieno työ :)

    VastaaPoista
  2. Yllättävän vaikeaa on tarttua hetkeen, eteenpäin on mentävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajan mysteeriä miettiessä alkaa päätä huimata...

      Poista
  3. Kaihoa herättää tämä kaunis työ.

    Yritän olla ajattelematta sanallista sanomaasi kuvaa katsoessani, mutta kyllä se nivoutuu ajatuksiin mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Liplatus. Kuvan pitäisi toimia tietenkin ilman tekstiä. Mutta en malttanut olla avaamatta ajatustani.

      Poista
  4. Hieno työ, linnun sulat näyttävät niin pehmeitä, teksi mieli mennä silittämään.
    Ei pysähdy aika, mukana on kuljettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Millin. Kuvanteko onkin ehkä hetkeen tarttumista :)

      Poista

Kysy, kerro ja kommentoi!