lauantai 30. syyskuuta 2017

Carpe diem

alaskanmeriharakka
Olipa kerran hetki, johon yritin tarttua. Se lipui pois, niin kuin kaukainen dsonkki kohti horisonttia. Meriharakka nousi siivilleen ja katosi usvaan. Aika ei pysähtynyt. Olen palannut kotiin. Kohta on talvi.   


9 kommenttia:

Birgitta kirjoitti...

Se on syksy käsillä ja on mentävä eteenpäin. Hieno työ :)

SusuPetal kirjoitti...

Yllättävän vaikeaa on tarttua hetkeen, eteenpäin on mentävä.

Marjattah kirjoitti...

Kiitos Birgitta. Näin on.

Marjattah kirjoitti...

Ajan mysteeriä miettiessä alkaa päätä huimata...

Liplatus kirjoitti...

Kaihoa herättää tämä kaunis työ.

Yritän olla ajattelematta sanallista sanomaasi kuvaa katsoessani, mutta kyllä se nivoutuu ajatuksiin mukaan.

Marjattah kirjoitti...

Kiitos Liplatus. Kuvan pitäisi toimia tietenkin ilman tekstiä. Mutta en malttanut olla avaamatta ajatustani.

Millin kirjoitti...

Hieno työ, linnun sulat näyttävät niin pehmeitä, teksi mieli mennä silittämään.
Ei pysähdy aika, mukana on kuljettava.

Marjattah kirjoitti...

Kiitos Millin. Kuvanteko onkin ehkä hetkeen tarttumista :)

Holle kirjoitti...

Komea sommitelma