torstai 27. helmikuuta 2020

Paluu alkuun



Nokikanan aloitin tietokoneella, ArtRagella. Siitä löytyi parhaat siveltimet veden ja linnun kuvaamiseen. Avasin keskeneräisen kuvan iPad-tabletilla Procreate-ohjelmassa. (Se on mielestäni paras sovellus piirtämiseen tabletilla) Nyt piirsin kaislat, sillä suorat viivat syntyvät näppärästi tässä ohjelmassa.

Alotin tämän blogin  9 vuotta sitten. Tarkoitus oli keskittyä digitaaliseen piirtämiseen. Siitäpä onkin riittänyt kerrottavaa! Kiehtova uusi Wacomin piirustuspöytä on tässä ajassa vanhentunut ja jäänyt pölyä keräämään vanhenevan (12v) pöytäkoneen seurana.

Uusi innovaatio, tabletti,  irroitti minut näytön äärestä. Kyniä monenlaisia oli kokeiltava, kunnes löytyi niin hyvä etten paremmasta tiedä. (Vaikka epäilemättä niitä ilmaantuu…)

Nyt oli hankittava uusi pöytäkone monestakin syystä. Pyyhin pölyt vanhasta piirtopöydästä, mutta uusi laite ei sitä suostunut tunnistamaan, vaikka ajuritkin löytyi.  ArtRage-piirrosohjelman olin tullut äskettäin päivittäneeksi, ja sain sen ladatuksi uudelle iMacille. Tietenkin halusin sitä päästä käyttämään. Hankin siis pienimmän ja halvimman Wacomin piirtopöydän. Puuhaa oli asentamisessa, mutta yhteisymmärrys löytyi, kiitos Wacomin hyvien ohjeiden. Pieni koko osoittautui oivaksi ratkaisuksi: käden ei tarvitse tehdä laajoja kaaria.

Näin piirrän  taas pöytäkoneen ääressä. Onhan se ylellistä piirtää isossa koossa, varsinkin jos aikoo tulostaa  esim. A3-kokoon.
Mikä parasta, voin työstää samaa kuvaa sekä tabletilla että tietokoneella. ArtRage on minulla myös tablettiversiona, ja työpohjan voi siirtää tasoineen ja mallikuvineen laitteiden välillä pilvipalvelun kautta.


Olen siis palannut siihen mistä lähdin. On hyvä hetki lopettaa tämän  blogin päivittäminen. Kiitos kaikille kahdelle seuraajalle ;)

Piirtämistä en lopeta. Kuvian julkaisen jatkossakin Instagramissa ja Facebookissa. Seuraava näyttely on suunnitteilla Kotkassa kesäkuussa 2020.

lauantai 22. helmikuuta 2020

Aasiankukaali


Aasiankukaali kuuluu mieliaiheisiini. Aina huomaan sen liian myöhään, kun kuljen kamera kaulassa ChiangMain kujilla. Lintuharrastuksen heräämisestä kiitän tätä lintua.

Digipiirtämisellä on puolensa. Siistiä työtä eikä täytä kaappeja... Valtava kokoelma työkaluja. Mieluiten etsin sellaisia, joissa käden jälki saa näkyä. "Hiili", "lyijykynä", "pastelli". Kynätuntuma on hämmästyttävän aito.

Olen jo tottunut liukkaaseen lasipintaan, mutta silti karheampi pinta on ollut haaveissa. Ehkäpä valmistaja ennen pitkää vastaa piirtäjien toivomuksiin? Googlatessa löysin yrityksen nimeltä Paperlike.com. Eipä aikaakaan, kun tilasin karhean näytönsuojan! Pakettiin sisältyy seikkaperäiset ohjeet. Joka työvaihe on tarkoin kuvattu. - Vaikeinta oli luoda täysin pölytön tila. Se ei olekaan turha vaatimus, sillä näkymättömät pölyhiukkaset voivat tuhota koko työn. Varmuuden vuoksi lähetys sisältää kaksi suojakalvoa. Valmistaja suosittelee kylppäriä työtilaksi. Itse päätin kokeilla keittiötä, jossa laitoin liesi-imurin päälle. Jospa se estää hiukkasia laskeutumasta alaspäin? Jänskätti niin, että pyysin Miehen avuksi. Ja kiinnitystyö onnistui!

Oikein tyytyväinen olen. Piirustustuntuma on yhä aidompi. Lisäksi tuo mattapintainen kalvo pysyy tahrattomana, ja tuntuu miellyttävältä koskettaa. (Kirkas pinta oli aina täynnä sormenjälkiä.)

perjantai 3. toukokuuta 2019

Linnut!



Toukokuu on lintujen aikaa! Myös omat lintuni lähtivät lentoon. Kolmentoista vuoden paussin jälkeen sain oman näyttelyn pystytettyä. Olin jo kuvitellut lopettaneeni. Selitin itselle ja muille, että verkkonäyttelyt riittävät. Mutta näin  vain kävi. Linnut saivat minut maalaamaan, ja tauluja kertyi parissa vuodessa työhuone tulvilleen. Nyt on esillä 70 kuvaa linnuista. Kaikki linnut olen itse kohdannut, ja näyttelyluetteloon kirjasin havaintopaikat.

Ripaus fantasiaa on realististen kuvien rinnalla: kolme pöllöseireeniä keramiikkaveistoksina. Ne olivat mukana edellisessä näyttelyssäni ”Hilpeät huilut”.(Keramiikkaa, okariinoja, paperitaidetta, seireenejä monenlaisia.)

Paikka on Kotkan Klubin yläkerran näyttelytila, joka on Kotkan Taideseuran käyttöön tarjottu. Näyttelyyn voi kivuta Klubin aukioloaikoina, eli arkisin lounasaikaan.
Tervetuloa!




maanantai 22. huhtikuuta 2019

Ensimmäinen pöllöni


Ajelimme varhain keväällä mökkiä kohti. Jotakin suurta lensi yhtäkkiä aivan tuulilasin edestä ja kurvasi metsään. Mies sai auton pysähtymään, peruutti,  sieppasi kamerani ja kiirehti ulos autosta, minä perässä. Tuolla!  Iso möhkäle oli asettunut männyn runkoa vasten. Mies näppäili kuvia kun varovasti sitä lähestyimme. Möhkäle oli selin. Hitaasti kääntyi pää, kunnes meitä tuijotti iso naama suoraan taaksepäin! Kuvia purkaessa linnun tunnistus onnistui. Se oli viirupöllö. Ensimmäinen pöllöni.

Otin pöllön pastellityön aiheeksi, ja sain sen kehystettyä vielä viime tingassa ennen näyttelyäni, jota nyt valmistelen. Siitä postaan seuraavaksi.

torstai 14. maaliskuuta 2019

Tervaleppälehdossa

Tervaleppälehdossa (50 x 40cm)
Kotkalaisen luontoystävän tie vie usein Tervaleppälehtoon. Se on suojeltu, luonnontilainen pieni keidas Katariinan kaupunginosassa. Tiaisten, tikkojen ja oravien pelottomuus ihastuttaa, ja siksi kävelijällä on usein pähkinöitä taskussaan. Kuvan mummo ei tietenkään tähtäile  itseään, vaan kättään. Jopa pähkinänakkelista olen onnistunut nappaamaan kuvan näin!

"Selfien" kehystin vuosi sitten. Äskettäin irroitin sen kehyksistä, ja työ meni niin uusiksi että päiväsin sen tälle vuodelle. Tässä ajassa materiaali on tullut tutummaksi. Ilokseni huomaan, että korjailu on helppoa, ainakin laadukkaalla paperilla. Tässä on käytössä Canson Mi-Teintes-Touch.  Voin hangata pois huonon kohdan ja maalata sen uudelleen. Hyvä syy olla säästäväinen fiksatiivin käytössä...  Kuvassa keskeisin juttu on talitintin varpaiden kosketus, ja siksi käsi meni uusiksi. Käden perspektiivi oli korjattava. Ja kuinka ollakaan, kaikki muukin oli korjattava.
Nyt kiinnitin sen uudelleen vitriinikehykseen, jotta osaisin lopettaa korjailemisen. Ehkä se pääsee tulevaan näyttelyyni.

sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Koala uneksii


Ei, en ole vieraillut Australiassa. Chiang Main eläintarhasta näppäsin mukaani muitakin kuin lintuaiheita, kuten tämän pikku koalan. Turkiksen piirtäminen oli nyt tavoitteena. Digikynällä se olisi helppoa, mutta tässä käytin pastellivärejä.

Tämän blogin aloitin digipiirtämisen innoittamana.  Halusin näyttää, että digipiirtäminen ei ole mikään hokkuspokkus, jos piirtää käsin, kynällä.  Ajatuksen, silmän ja käden yhteistyötä tarvitaan. Teknisesti mahdollisuudet ovat rajattomat,  korjaaminen, kerrostaminen, suurentaminen aina pikselin tarkkuuteen. Materiaali ei aseita esteitä. Värit eivät lopu. Siveltimet eivät kulu. Kuitenkin kaikki lähtee näkemisestä, kuten perinteisin välinein.

Aloitin vuoden alussa pastellimaalauksen, ja löytöretki on ollut mielenkiintoinen. Katsoin voinko päästä samaan tarkkuuteen kuin digitaalisesti. Suurpiirteinen, rehevä pastellimaalaus on tuttua vuosien takaa, mutta kuinka sujuu fotorealismi? Nyt kun löysin viimein uudet kynät ja kartongit, huomaan välineen varsin esteettömäksi. Kyniä saakin teroittaa...



lauantai 25. elokuuta 2018

Pastellipapereista vielä




Helmikuinen kohtaaminen Chiang Maissa pääsi pastelliharjoitelman aiheeksi. Nyt olen kokeilunhaluisena hankkinut vielä Pastelmat-kartonkia, josta olen kuullut kehuja.Tätä piirtäessäni huomasin hiuksenhienon eron. Hiuksenhienon nimenomaan. Jos haluan piirtää pastellikynillä hienoja hiuksia, se onnistuu. Sennelier-kartongille piirtäminen on rapeaa, viiva karheaa. Hieno ominaisuus, jos juuri sitä tavoittelee. Mi-Teintes Touch ei ole aivan yhtä karhea. Luultavasti se pysyy suosikkina varsinkin isokokoisissa maalauksissa. Edellisessä postauksessa jo vakuutin päätyväni siihen. Mutta tämä Pastelmat yllätti! Pinta tuntuu silkkimäiseltä, mutta kätkee silti karheuden, joka ottaa vastaan värikerroksia rajattomasti.
   - Härkäpiirros on pienikokoinen, vain hiukan isompi kuin A4. Ohuiden viivojen piirtäminen sujuu leikiten jos vain terottaa kynänsä.
Kaikkia kolmea pohjaa voin siis suositella. Rehevän maalaukselliseen ilmaisuun kaikki sopivat loistavasti. Perinteisiä liituja en ole juuri kokeillut näille pohjille. Pan-pastellit leviävät täyteläisinä, riittoisina. Jos haluaa viimeistellä maalauksensa pastellikynillä, Pastelmat hyvä valinta.

Sennelier ja Pastelmat-kartonkeja olen hankkinut verkkokaupasta. Canson Mi-Teintes Touch löytyy kotikaupungista, alan liikkeestä.