Kuvat kirjaksi!

Kuvankaappaus Ifolorin taitto-ohjelmasta

Katoavat digipiirustukset saa talteen näinkin. Ifolor designer (ja vastaavat) on varmaan tuttu sovellus valokuvaajille. Ja miksei myös digipiirtäjille? Taitto-ohjelma on monipuolinen. Voit valita valmiit sivumallit tai sommitella vapaasti  tyhjälle sivulle tekstit ja kuvat.  Kuvat on syytä piirtää kyllin isoiksi. Varoitus seuraa, jos yrittää venyttää pikseleitä. Hauska toiminto on kuvanpysäytys videosta, mistä esimerkkejä yllä. Valmis kirja  (21x21cm) tuli tänään postista, ja painojälki on aivan loistava! Mukana on pakinoita joihin kuvat liittyvät.

Ehkä tuttu juttu sinullekin?

Jos olohuone olisi puutarha...

Piirtelin kuvitusta vanhaan juttuuni "Helppohoitoinen puutarha". 

Tämän version lähetän vastaukseksi

  Luovan lauantain 123. haasteeseen "Aika".

Taulukaapin siivous

Akvarelli 1985

Joulun jälkeen jatkoin hyvin alkanutta kaappisiivousta. Joulugrafiikka on nyt siististi arkistoitu ja digitalisoitu. Seuraavaksi kävin isompien tekeleiden kimppuun. Siinä riittää tuumaamista. Isot kehystetyt taulut vievät tilaa. Näyttelyitä varten on tullut ahkeroitua. (Onneksi eivät kaikki taulut palanneet kotiin.) Maalauksista pääseekin eroon myymällä tai lahjoittamalla, mutta grafiikasta ei. Aina jää itselle jonkinlainen pino, vedosmäärästä riippuen, —vähintään  "taiteilijavedos". Edellisessä kaappisiivouksessa vuosituhannen vaihteessa keksin valmistaa hylätyistä akvarelleista uusiopaperia. Akvarellipaperi on kallista, joten suosittelen kaikille vesimaalareille!

Vanhojen töiden hävittämistä helpottaa niiden valokuvaaminen muistoksi. Enää en (ehkä) tee uusiopaperia, mutta uusiotaidetta hyvinkin. Tätä kuvaa käytin materiaalina taustakuvaksi. Tein Photoshopissa useampia versioita, ja yksi on nyt kokeeksi tässä blogissa. Akvarelli on aika vanha, sen aihe peräti esihistoriallinen. Kuvan käyttö taustana on uutta. Niinpä lähetän juttuni vastaukseksi

Luovan lauantain 122. haasteeseen "Jotain vanhaa, jotain uutta"

Joulutervehdys 2012

Hyvää joulua sinulle lukija!

Eilen sain kaappisiivouksen valmiiksi, ja julkaisin viimeisen käsintehdyn joulukortin. Skannasin kaikki 16 kuvaa originaaleista, ja julkaisin tässä blogissa melkein kuin joulukalenterina. Itselleni se oli hauska retki menneisiin vuosiin. Samalla olen piirrellyt uutta kuvaa joulukortiksi  Some-tuttavilleni. Ja tämäkin on itse asiassa käsinpiirretty! Paperi vain puuttuu, ja tärpätin tuoksu.  Kuvasta huomaat miten suurena kuva syntyy näytölläni. Pikseleitä pitää olla paljon, jos haluaa kuvasta tulostuskelpoisen. 

Aiheena on keramiikkakuusi, jonka rakensin vuosia sitten korvaamaan oikeaa kuusta. Kuusi on koottava, ja samoin rakensin sen  kolmesta valokuvasta "leikaten ja liimaten" Photoshopissa. Loput on Bamboo-kynällä piirretty. Päiviä ja tunteja siihen vierähti. Vai sanoisinko näin: en olisi millään malttanut lopettaa. Viime yönä kumminkin päätin, että nyt se on valmis.

Joulukortti 2000

Vuosituhannen lopussa rakastuin orkideoihin. Venuksenkenkä (Paphiopedilum) lainasi muotonsa tähän kuvaan. Toisessa kuvassa olen unelmoinut Vandasta, mitä koskaan en ole onnistunut kasvattamaan kotimaassa. Silti ikkunanlaudallani varttuu juuri nyt pieni pullotaimi Thaimaasta...

Vielä kerran lähti käsintehtyjä kortteja joulutervehdykseksi vuonna 2000. Kuva ei tee oikeutta näille. Käsintehtyä paperia pitää koskettaa, ja tuntea sen rapea keveys. Muutaman harjoituskortin löysin nyt kaapistani.

Valmistin paperia kasvikuiduista ja lumpuistakin. Tietenkin ensin perehdyin uusiopaperin valmistukseen, ja kuten arvata saattaa, myös kuvisluokassani valmistettiin sieviä arkkeja ja joulukorttejakin. Varmaan muissakin kouluissa revittiin, jauhettiin ja liotettiin vanhoja piirustuksia, sillä tuohon aikaan ilmestyi askarteluliikkeiden valikoimiin somia pieniä paperiviiroja. Minähän tietenkin innostuin perusteellisesti! Huomasin, että vanhat silkkipainoseulat sopivat vallan mainiosti isojen paperiarkkien ja -kuvien valmistukseen.




Venuksenkengän tausta on pajupaperia (materiaalit oli kerätty ja työstetty kesällä). Kuviot ovat uusiopaperia, joka oli syntynyt reputetuista akvarelleistani. Värjäsin kangasväreillä sinistä sulppua.  Skannasin kuvan tähän, kuten edellisetkin kuvat vanhoista korteista.

Miltonia vihjaa tuleviin kortteihini, omatekoisiin yhä ... Kuva on moninkertainen tallenne, mistä johtuu kehnompi kuvanlaatu. Skannasin jouluksi 2002 paperikorttien kuvia, ja tulostin kuvat korteiksi. Tähän olen jälleen skannannut tulosteen. Alkuperäinen kuva on kumminkin  vuodelta 2000.

Tähän päätän katsauksen käsintehtyihin kortteihini. Aika harva on aiheeltaan jouluinen, sillä tarkoitin ne myös lahjoiksi.

Kaappi tulikin näin mukavasti siivottua jouluksi!

Huomenna on tarkoitus postata ihan uusi joulutervehdys.

Joulukortti 1995

Sinä jouluna jokaiselle ystävälle lähti erilainen kortti. Niistä ei itselleni jäänyt muistoa, vaikka grafiikasta oli kyse. Toivottavasti olivat kauniita. Näin tahdon uskoa, sillä tämänkin talvinäkymän olen reputtanut. Ei hullumpi mielestäni.

Monotypia syntyy vaikkapa näin: Lasilevylle telataan painovärejä. Tässä käytin iirispainoa= väriliukumaa keltaisesta siniseen. Valkoisia lumitäpliä ripottelin pintaan, ja lopuksi raaputin tikulla kuvioita.

Rajasin väripinnan maalarinteipillä. Asetin japaninpaperiarkin koko sotkun päälle, ja telasin tai hankasin kunnes väri oli tarttunut. Tämän jälkeen putsasin lasilevyn tärpätillä, ja rakensin uuden kuvan.

Mistäs tuo musta tuli? Sen olin ensin painanut japaninpaperille pohjaväriksi. Vanha lempikonstini, jonka koulutyttönä sieppasin Picassolta, sic!

Numerointi 1/1 kertoo grafiikantuntijalle, että kyseessä on uniikki vedos.

Joulukortti 1994

Kymijoesta nousi kalaa! Kesällä Mies ja Esikoinen kiskoivat lohenvonkaleita, syystalvella siikaa. Miehen joulurituaalin kuului noina vuosina siiansavustus aatonaattona. Niinpä ystävät ja naapurit saivat joulukukan asemesta tuoreen savusiian. Minäkin opin valmistamaan graavilohta. Joulupöytä notkui kalaherkuista, kukaan ei jaksanut enää kinkkua maistaa. Oi niitä aikoja!

Väripuupiirroksen vedostin läpikuultavalle japaninpaperille. Puupiirros on käsityötä alusta loppuun. Sitä ei voi tehdä kiirrellä viimetingassa. Puun tekstuuria ei voi millään muulla tekniikalla jäljitellä. Numeroidut vedokset lähtivät kirjekuorissa ystäville joulutervehdyksinä.

***

Luovan lauantain 121. haaste on "Lahjus"

Tässä vanhassa kuvassa onkin lahjaa kerrakseen, kuten yllä kerron. Ahtikin suo antejaan. - Sana "lahjus" viittaa lahjaan, joka ei ole ihan pyyteetön. Jouluna kumminkin tahtoisimme antaa lahjoja vilpittömästi, sydämen halusta.