Henkien talo

Tämä asetelma ei ole turisteja vaan henkiä varten. He eivät niin perusta siisteydestä, kunhan ruokaa ja lahjoja on tarjolla. Tuttu näky Thaimaan-kävijälle joka tontilla, huoltoasemilla, tavarataloilla, omakotitaloilla.

Käsin piirretty ArtRagella.

Luovan Lauantain 180. haaste on "Asetelma".

Aasiankukaali uudelleen

Palaan lempiaiheisiini, kun alkaa löytyä mieleiset keinot kynästä puhumattakaan. Monet piirrokseni näyttävät nyt  silmissäni liian "digitaalisilta", kuten vuosi sitten piirretty kukaali. (Se löytyy helposti etusivun näkymästä.) Käden jälki saakoon näkyä. Paransin myös linnun väriä luonnollisemmaksi.
Adonit Jot Pro, ArtRage: lyijykynä, pyyhekumi, liitu, ruisku.

Bamboo Paper

Funky Dog

Edellisen postauksen koira on tässä tarkemmassa syynissä. Häneen tutustuin viisi vuotta sitten ChiangMaissa.

Wacomin Bamboo Paper löytyy Apple Storesta. Se on mutkaton kuin luonnoslehtiö. Eilen puistossa picnic-retkellä piirtelin maisemia tavallisella kumipää-styluksella. "Kyniä" on vain kuusi, osa voimakkaasti peittäviä, osa läpikuultavia. Jokaisella kynällä on kolme paksuutta valittavissa.  Värisävyjä on vain 36, mutta kerrostamalla löytyy rajattomasti sävyjä.

Toimintoja on niin vähän, että vasta-alkaja saa niistä selvän tuota pikaa. Perumispainike ja pyyhekumi tulevat pian tutuksi. Yksityiskohtiin pääsee käsiksi venyttämällä sormilla kuvaa isommaksi. Piirustuksia on helppo selailla, lähettää Kuviin, ja jakaa tietenkin.

Bamboo Paperille piirtäminen muistuttaa "oikeaa" piirtämistä siksi, että siinä ei ole mitään temppuja tarjolla. Ei kaavioita, ei kerroksia, ei symmetriatyökalua, filttereistä puhumattakaan. Vain ajatuksen, silmän ja käden yhteistyö. Siksi on tärkeää, että stylus-kynä tottelee kättä.

Tässä olen käyttänyt uutta stylus-kynääni: Adonit Jot Pro. Kosketusherkkyyden voi korvata kerrostamalla läpikuultavia sävyjä. Kynä miellyttää yhä.

(Kokeilin taas kallista Bluetooth-kynääni: Intuos Creative stylus 2. Tämä ohjelma tunnistaa kynän ja yhteydenmuodostus onnistuu. Ikäänkuin uusimmassa IOS-päivityksessä olisi tapahtunut jotakin? Kynä tuntuu tottelevan paremmin kuin viimeksi. Kyllä, kosketus on erityinen.)

Ateljeessa

Mr Hoo

Luovan lauantain haaste nro 179 on "Boheemi".
Hauska tehtävä houkutteli minut piirtämään muotokuvan taiteilijasta, johon tutustuimme ChiangMaissa. Thaimaalaiset taiteilijat ovat usein uskomattoman taitavia, kuten myös Mr. Hoo. Valokuvia hänen töistään en voi julkaista, mutta tässä kuvittelen miltä yksi näyttäisi keskeneräisenä.

Kynä:Adonit Jot Pro. Sovellus: ArtRage.

Adonit Jot

Suuri mangopuu

Mukavalta alkaa tuntua uusi kynä.  Kosketus on tukeva, ohuen muoviläpyskän läpi näkyy ohut kärki ja sen piirtämä viiva. Olen myös löytänyt kannustavia arvosteluja, kuten tämä: (Jeff Richardson) Adonit Jot Pro .

Kirjoittaja kertoo, miksi ohut kärki on vaikea saada toimimaan iPadilla. Se kun on alunperin   suunniteltu tunnistamaan sormen painallus. Pikkusormenpaksuiset stylus-kynät siis toimivat ongelmitta. Paitsi että ovat kömpelöitä tarkkuustyössä. Näin on kehitelty patterilla tai bluetoothilla toimivia kyniä. Kynän kärki lähettää signaaleja, jotka tabletti tunnistaa. Parhaimmillaan tällainen kynä on myös kosketusherkkä. Yhteensopivuusongelmia ikuitenkin ilmaantuu monesta syystä. Ja patterit on muistettava vaihtaa, akut ladata, juuri kun olisi ollut aikaa piirtää…. Adonit Jot Pro ilmaantui markkinoille 2012, ja uusi parannettu versio tämän vuoden tammikuussa. Kirjoittaja pitää sitä tähän asti parhaana stylus-kynänään.

Pohdiskelen  tuota kosketusherkkyyttä, siihenhän olen tottunut pöytäkoneen piirustuslaudalla. Ilmankin voi pärjätä. Monissa piirustusohjelmissa on läpikuultavia kynätoimintoja, jolloin valöörivaihteluita saa kerrostamalla. Ohuella viivalla voi luoda pintoja  kuin taidegrafiikassa. Tärkein ominaisuus mielestäni on ohut kärki. Tässä se toteutuu ilman  säätämisiä.

Tämän piirustuksen tein ArtRagella. Mielipiirtimeni ovat "mustesuihku", "pyyhekumi" ja "lyijykynä/värikynä".
Tuo "karhea paperi" pohjana aiheuttaa mielenkiintoisen aistiharhan. Käsi on tuntevinaan sen karheuden, mikä antaa tukea piirtämiselle. Kuin piirtäisi oikealle paperille.

Piirsin Mangopuun paikan päällä. Taas lehahti pihamaina sen oksalle livertämään.

Irti maasta

Luovan lauantain 178. haaste on: "Ikkuna"

--------------

Kynänetsintäni tabletille jatkuu. Nyt on kokeilussa tähän asti lupaavimmalta vaikuttava:  Adonit Jot Pro. Sen erikoinen rakenne herätti epäluuloa, mutta ihan suotta. Kärki on kapea, ja viiva syntyy sinne minne käsi ohjaa. Ei bluetoothia, ei akkua,  ei pattereita. Kynä on huoltovapaa ja aina valmiina. Kosketus tuntuu hyvältä, ei raavi, ei luistele. 

Tämän piirsin ArtRagella, johon lisäsin ikkunanpokat Adobe Draw-vektorigrafiikkaohjelmalla.

Kontrasti

Luovan lauantain 177 haaste on  "Vastakohta".  Edellisestä haasteesta taisi jäädä päälle tuo oranssi. Toivottavasti lukija ei saa päänsärkyä tästä kuvasta...

------------------

Piirustussovellus  on Sketchbook X, ja tavallinen Stylus-kynä piirtimenä.

Ulos kipsiluokasta

Hiukan pölyisiä olivat kipsimallit joita hiilellä piirsimme  muistojeni piirustusluokassa Ateneumissa. Silti kiehtovia salaisuuksia, ihmisiä jotka elivät kerran. Miten kiinnostavaa on heitä kohdata alkuperäisinä veistoksina matkoilla tai tarkkoina taidekuvina kirjoissa ja  verkossa. Mielikuvat antiikin veistoksista olivat aikoinaan puhtaan valkoisia. Mutta nythän tiedämme, että aika vain on kuluttanut niistä pois kirkkaat värit.

Tämän kuvitelman lähetän vastaukseksi Luovan Lauantain 176. haasteeseen "Oranssi".

Wacom Bamboo Fun Pen & Touch, ArtRage.

Takaisin kipsiluokkaan

Caracalla  alias Lucius Septimius Bassianus.

1. WacomBamboo (Fun Pen & Touch). Sovellus: Artrage. Työkalut: musta ja valkoinen liitu, pyyhekumi, ruisku. Kolme tasoa. Karkea "paperi".
Malli oli näytöllä piirustuksen vieressä. Tuttu menetelmä, kosketusherkkä kynä tottelee kuin oikea.


Caracallan marmorinen muotokuva tuo muistot mieleen. Ateneumin suuressa piirustussalissa hiilet rapisivat, kun opiskelijat yrittivät vangita paperille patinoituneiden kipsijäljennösten muinaisia ilmeitä. Ne muuttuivat melkein eläviksi piirtäjälle. Yrjö Verho oli vaativa opettaja, mikään itsevarma viivan huiskiminen ei tullut kysymykseen. Valojen ja varjojen verkostosta piti löytää  mallin luonne ja viivojen liike. Se jäi piirustusluokassa syvälle mieleen. Aika pian huomasin, että ruma naama on paljon kiinnostavampi aihe kuin klassisen kaunis. Nyt siis palaan nöyrästi kipsiluokkaan.

Etsiskelin Pinterestissa tuttujen antiikinaikaisten patsaiden kuvia.Vakaa aikomukseni on toteuttaa vertailuprojekti Stylus-kynien ja piirustusohjelmien runsaudessa.  Tähänastiset kokemukset ovat innostavia ja hämmentäviä. Haluan löytää tabletille ( iPad) yhtä esteettömän systeemin kuin tämä kohta 6-vuotias piirustuspöytä.

Jatkan siis kipsimallien piirtämistä. Kirjaan tiedot kynästä ja ohjelmasta. Valitsen mahdollisimman samankaltaiset työkalut. Jatkoa seuraa!

Kuvakulma

Sammakkoperspektiivi

Pieni puusammakko yrittää ylemmäs kuin tavalliset sammakot. 

Vastaan tällä kuvalla Luovan lauantain hauskaan 175.  haasteeseen"Kulma".

**************

Tässä olen taistellut uuden ja kalliin Stylus-kynäni kanssa. Latasin Apple-storesta tabletille uuden, Intuos creative Stylus 2-kynän kanssa yhteensopivan piirustussovelluksen: Autodesk SketchBook. Pienellä lisämaksulla sain ilmaiseen ohjelmaan lisää ominaisuuksia. Tämä onkin vakava haastaja aikaisemmalle rakkaudelleni: ArtRagelle. Wacomin sivulla luetellaan 16 piirustussovellusta, jotka tunnistavat tämän Bluetooth-kynän. Ja kullakin sovelluksella on monia muitakin kyniä listallaan.

Välillä tunnen hakkavani päätä seinään, kun kynä ei meinaa totella kättä. —Joskus viiva vapisee, vaikka käsi ei. Raivostuttavaa! —Yhtäkkiä viiva kulkee sentin päässä kynän kärjestä. Alan oppia  että käden asennon on oltava täsmälleen se, minkä valitsin. Mutta kosketusherkkyys, joka erottaa kynän tavallisista, on niin palkitseva ominaisuus että en anna periksi vielä, vaikka tutulla piirustuspöydällä kaikki sujuu helpommin. Wacom Bamboo- kynä palvelee nöyrästi aikomuksiani.

On vallan mainiota päästä vapaaksi pöytäkoneen äärestä ja piirtää tabletilla missä haluaa. Tänään huomasin kynän vähän nöyrtyneen, kun piirsin sammakolle varpaat. Syntyykö meille läheinen suhde?

Stylus-kynää etsimässä

Piirustuspöydän ääreen pääsen vain kotonani. Tabletti seuraa mukana mökillä ja reissuilla. Ja juuri piirtämisen takia sitten lopulta tabletin halusin hankkia.

Tietenkin olen etsinyt sitä parasta piirustusohjelmaa ja ladannut monia turhiakin. ArtRage näyttäisi olevan tabletillakin ylitse muiden. Hiukan kevennetty malli kuitenkin, viivottimet ja sapluunat puuttuvat.

Mutta nyt olen ollut etsimässä sitä parasta kynää. Tabletille voi toki piirtää sormellakin. Olen piirtänyt tavallisella kumitulppakynällä, semmoisella jolla tökitään kirjaimia puhelimella. Ja uneksinut ohutkärkisestä, kosketusherkästä kynästä, samanlaisesta kuin kotistudiossa.

(Aika ohutkärkinen  Enjoy-kynä löytyi äskettäin, näyte edellisessä postauksessa.)

Suurin toivein hankin varsin kalliin kynän: Wacom Intuos Creative Stylus 2. Ladattava, toimii yhteensopivissa ohjelmissa bluetoothilla. Toimii muutenkin kuten tavallinen Stylus-kynä.

Ensivaikutelma oli pettymys. Kuin yrittäisi piirtää kuulakärkikynällä lasilevylle. Jälki oli tärisevää, viiva syntyi sentin päässä kärjestä. Vertailin kynän käyttäytymistä eri sovelluksissa. Missä tahansa piirtäisin paremmin sormella!  

Mutta kun sinnikkäästi hain tietoa, harjoittelin ja vertailin, aloin päästä eteenpäin. Nyt alkaa tuntua aika luonnikkaalta yhteistyö 'Bamboo Paper'-sovelluksen kanssa. Kynä tottelee kosketusta aivan toisin kuin tavallinen Stylus. On vain muistettava pitää käden asento oikeana. (Se valitaan kynää yhdistäessä.) Kynään pitää tottua.

Bamboo Paper on yksinkertainen luonnoslehtiö. Kyniä on vain kuusi, ja värejäkin rajoitetusti. Ei tasoja, kuten on useimmissa piirto-ohjelmissa. Ja juuri se yksinkertaisuus tekee luonnoslehtiön niin mainioksi. Kuin olisi repussa oikea lehtiö ja nyrkillinen värikyniä. Ja varsinkin rakas lyijykynä, piirtäjän paras ystävä.

Vanha temppeli

Luova lauantai on palannut kesälomalta, ja heittänyt haasteen: "Vanha". Thaimaan temppeleitä ja norsupatsaita olen kyltymättä kuvannut ja piirrellyt. Tässäpä uusi harjoitelma upouudella tablettikynällä. Piirustussovellus on Artrage ja styluskynä: teräväkärkinen Enjoy.

Lisää lintubongailua

Kaulushaikara

Miksipä en jatkaisi kotimaasssa lintujen tarkkailua kynä kädessä. Tabletti on mainio luonnoslehtiö. Tämän muotokuvan piirsin kaupunkikodissa  vanhalla tutulla Bamboo-kynällä pöytäkoneen ääressä.

Lentokuvan alla piirsin maalla tabletille haikaran huutoa kuunnellen. Opettelin uuden kynän käyttöä. Ehkä tulen siitä vielä kertomaan. kunhan tutustun paremmin. Kallis se oli ainakin...

Sovellus:Applen  Bamboo Paper, kynä: Intuos Creative Stylus2

Haikarasta kerron Varamussalossa

Esiäidin aikaan

Edvard ja Sigrid

Suunnittelen kuvitusta kirjaan, joka kertoo isoäitini elämästä.. Mietin mikä sopisi valokuvien lisäksi täydentämään tarinaa. Tässä luonnostelen silhuetteja. Niiden leikkaamista harrastin lapsena, kauan sitten. Käytin terävää veistä ja hienoa mustaa paperia. En tiedä onko digitaalinen "leikkaaminen" sen helpompaa. Ainakin sikäli, että paperia ei haaskaannu, eikä laastaria...

Huomasin Luovan Lauantain Retro-haasteen. Ja mikäpä retrompaa kuin silhuetinleikkaus! Lisäksi muistumat edvardiaanisesta tyylistä ja jugendista, jotka kuuluivat isoäitini nuoruuteen vuosisadan vaihteessa.

Thai-elefantti

Thaimaan kansalliseläin on Chang Thai, Thai-elefantti

Elefantti on aikojen alusta ollut tärkeä eläin Thaimaan (Siamin) kohtaloissa, niin sodassa kuin rauhassa. Arvokkain kaikista on harvinainen, tarunhohtoinen  valkoinen norsu Chang Samkhan, jota pidetään vain kuninkaille kuuluvana. Sen kuva oli Siamin vanhassa lipussa.

Thaimaan-reissuillani olen väsymättä valokuvannut ja piirtänyt elefantteja. Elävään norsuun ei ole syntynyt kovin läheistä suhdetta (ratsastuskokemuksesta huolimatta), mutta kaikkialla esiintyvät norsupatsaat,  modernit ja varsinkin ikivanhat, ovat minut lumonneet. Norsuaihe on seurannut kotiin ja ilmestynyt milloin keramiikkaan, milloin huopaan.

Tämä piirustus syntyi upouudella iPadilla ChiangMaissa, josta  palasimme (Mies ja minä) helmikuun alkaessa. ArtRagesta tabletille olenkin kertonut edellisissä postauksissani.

Alla vähän vanhempi kuvitelma valkoisesta norsusta. Malli löytyy ChiangMaista, Wat Chiang Man-temppelin chedistä.

Tällä jutulla vastaan Luovan Lauantain 165. haasteeseen "Kansallissymboli"


Old temple from Marjatta Huuskonen on Vimeo.

Seurallinen laululintu

Common Myna, Acridotheres tristis, pihamaina.

Ärjystä naamastaan huolimatta pihamainan laulu on kaunista kuultavaa. Wikipedia kertoo, että maina on suosittu häkkilintu ja oppii matkimaan jopa ihmispuhetta.
   Mainat hyppelivät puissa, sähkötolpissa  ja katoilla Thaimaan-kotimme ympärillä, näkyivät ja kuuluivat. Aamukonsertin solistina kilpaili  bulbul, ja säestyksestä vastasivat täpläkyyhkyset ja salaperäinen kukaali. Monia ääniä jäi tunnistamatta. Seuraavalla reissulla otan kiikarin mukaan!

Tämän "Angry Birdin" piirsin myös ArtRagen iPad-sovelluksella. Omien havaintojen tueksi löysin malliksi valokuvia netin runsaasta tarjonnasta. Tekee mieli mainita Pinterest, joka on loistava palvelu kuva-arkistojen keräilijälle.

Kiroileva bulbuli

Red-whiskered Bulbul, Pycnonotus jocosus, punposkibulbuli

Naapurin palmun latvasta raikaa "wit-tuwi-tuu wit-tuwi-tuu"! Tuttu ääni jonka voi kuulla myös kaupungilla liikenteen hälyn lomassa. Tämä lintu viihtyy asutuksen liepeillä. Usein se asettuu ihailtavaksi sähköjohdoille ja pyrähtää tiehensä ennen kuin saan kännykkäkameraani auki.

Tässä olen tutkiskellut toista piirustusohjelmaa: SketchBookX iPadille. Tässä on monia ominaisuuksia, jotka puuttuvat ArtRagen tablettiversiosta, ja päinvastoin. Kumpikin vaatii harjaantumista, että saisi kynän noudattamaan silmän vaatimuksia. Olen piirtäjä ja graafikko enemmän kuin maalari, ja siksi ArtRagen "öljymaalaus" ja "akvarelli" menee osaltani hukkaan. En ole innostunut jäljittelemään perinteisiä tekniikoita. Digipiirustus ei ole vaihtoehto, vaan ihan uusi väline.

Aasiankukaali plumerian oksalla

Greater Coucal

Kukaali on Thaimaassa yhtä tavallinen kuin varis meillä. Kuvani ehkä hiukan liioittelee siipien punaisuutta, mutta auringon osuessa niihin väri näyttää häikäisevältä. Kukaalin aavemainen, nouseva ja laskeva "pu pu  pu pu  pu pu  pu pu  pu pu  pu pu  pu pu  pu pu  pu pu..." kuuluu puiden kätköistä usein duettona.

Plumeria kasvaa jokaisella tontilla. Se tuo talolle onnea.

Lintubongari ilman putkea

 Töyhtömaina, Acridotheres grandis

Harvoin osuu lintu niin lähietäisyydelle, että siitä saisi kelvollisen kuvan kännykällä. Netti on pullollaan toinen toistaan upeampia lintukuvia. Niitä tutkimalla voi vahvistaa omaa elämystään ja tutustua tarkemmin bongattuihin lajeihin. Ja piirtämällä tulee jokainen höyhenkin painettua mieleen.

Parin kuukauden reissussa kaipasin jo kovasti digipiirtämistä. Tässä nyt opettelen uutta piirustusvälinettä: tablettia. Löysin uuteen iPadiini version ennestään tutusta piirustusohjelmasta. ArtRage  sisältää samat työkalut kuin pöytäkoneellani, vaikka ei aivan kaikkia. Kosketusherkkyys puuttuu, viivan paksuus ja peittävyys on valittava. Valinnanvaraa riittääkin määrättömästi. -Pöytäkoneella piirtäminen tapahtuu piirustuslevylle, ja jälki syntyy näytölle. Nyt onkin metkaa piirtää suoraan näytölle. Vertailussa on kolme erilaista kynää, ja sormellakin voi tuhertaa. Pyyhekumi on ahkerassa käytössä...