Artrage miellyttää yhä enemmän, nimenomaan Bamboo-kynän kanssa. Se kun on kerrassaan käsivarapiirustusta.
Kukkahattutäti löytyy varmaan vielä lukijalaatikoista. Se ponnahti esiin kun palautin vanhan Blogger-profiilini. (Tästä prosessista kerron osastossa K50). Kyllähän minä tästäkin ehkä tykkään, mutta pelästyn joka kerta kun se tulee vastaan. Tekee mieli niiata. Heh, en ole noin arvovaltainen persoona.Muotokuva esittääkin mielikuvaa itsestäni 6-kymppisenä, sellaisena kuin 3-kymppisenä kuvittelin. Mutta hattu on mainio, sovitin sitä päähäni pienessä hattupuodissa Vancouverissa, ja valokuvasta sain aiheen piirustukseen. Hattu on montaasitekniikalla kuvaan liitetty.
15 kommenttia:
Hienoja ovat kaikki kolme, mutta tuosta huivillisesta Marjatasta löydän sen Marjatan jonka tunnen. Upea Hattu-Marjatta on arvovaltainen ja tyylikäs, mitä varmasti olet myös, mutta minä näen sinut sieluni silmillä silti enemmän kädet saveen upotettuna työpajassasi, kuin Fazerilla iltapäiväkahveilla, minne Hattu-Marjatan voisin helposti sijoittaa. Nuori Marjatta on taas ajalta josta en tiedä muuta kuin pieniä tuokioita, joita olet täällä kanssamme jakanut.
Tämä uusi kuva on minusta paras. Se näyttää sinut rohkeana ja taitavana, mutta kuitenkin sellaisena, jota uskaltaa lähestyä.
Oma kuva on hieno profiilissa, koska se tuo henkilön lähemmäksi ja aidoksi.
(Mokasin kun perustin ensimmäisen Uunartin, koska sehän olisi pitänyt luoda Uunan profiiliin. Eihän sitä noin saanut yhdistettyä. Otin siis uuden alun, osoitteeseen tuli vain yksi kirjain lisää, ja nyt profiilissa ovat molemmat blogit näkyvissä.)
Kiitos palautteesta Tiina, rohkaisit minua laittamaan kuvan myös Facebuukkiin :) Arvovaltaisuus on kyllä minusta kaukana, mutta mielelläni poikkean Fazerille hyvässä seurassa, ilman kukkahattua.
Kiva kuulla. Pelkäsinkin, että kukkahattutätiä ei hevin uskalla lähestyä.
Täytyypä tulla tutustumaan sukkulointiisi. Yritystä ja erehdystä on tämä webbinikkarointi itse kullekin.
Vink vink! Lukijalaatikkokin on tuolla oikeassa reunassa, siellä kurkkii jo muutama kallisarvoinen blogiystävä. Kiitos teille kannustuksesta :)
Laatikko löytyy, kun sulkee tämän postauksen ja hiplaa hiirellä oikeaa teunaa.
Kukkahattuisena arvokkaana ja aremmin lähestyttävänä, kuin viimeisimmässä huivi rennosti kietaistuna piirroksessa. Nämä kuvien luomia mielikuvia.
Tyylikkäita taitaen tehtyjä ovat kaikki kuvasi.
Niin se on, käsivarapiirustusta....
...jonain päivänä kokeilen Minäkin uusiksi ArtRagea, kunhan pikkasen tulee eteäisyyttä edelliseen kokeiluun..
Kiitos kommentista! Kädentaitojen harjoittaminen on loputon haaste. Muistetaan silti, että taide ei synny käsin eikä jaloin. Päässä se syntyy, ja luomiseen on tarjolla monet konstit. Kuvallisen viestin perillemeno on myös katsojan vastuulla.
ArtRage on hauska. Säästyy paperia ;)
Onpas taas uusi ja mielenkiintoinen esitystapa. Tulin tällä kertaa Blogistanin linkistä ;)
Mukavaa että löysit tänne :) Ehkäpä uusi piirustuskohtaus iskee taas kesärientojen jälkeen. Tiedät kyllä mikä viettelee pois näytön äärestä näinä aikoina.
Uteliaisuus ja innostus. Ne älkööt meiltä koskaan kadotko, vaikka voimat katoaisivatkin...
Minun omakohtainen löytöni (siis todellisuudessa ihan tavallinen totuus, mutta uudelleen löydettynä) on se, että meissaä on se kaikki, minkä itse tiedämme ja näemme ja sen lisäksi paljon muuta. Emme ole yksitoikkoisia emmekä yksiulotteisia.
Mukavaa että pistäydyit Mm, vaikka blogini ovat kesäunilla :)
Totta puhut. Jokainen ihminen on ainutlaatuinen ihme ja paljon muuta kuin päälle näkyy.
Piti näitä omakuviakin käydä ihastelemassa:)
Kiitos käynnistä Mustis!
Nämä vain ovat niin ihania kuvia sieluni siskosta. Tykkään tuosta nyreästä kolmikymppisestäkin :)
On se vain kiva, kun osaa itseltään karsia kaksoisleuan. Minä en kylläkään osaa ja järkytyn aina, kun näen oman kuvani.
Minua sinun kuvasi aina ilahduttaa :) Olisipa kiva nähdä se profiilissa...
Lähetä kommentti