Omakuvat

Blogger-profiilia viilatessani halusin päivittää myös naamani. Onhan se mainiota, kun voi kynällä poimia itsestänsä olennaisen, ja jättää vähemmälle huomiolle epäolennaisen. Kuten kaksoisleuan ja rypyt... Mutta  lapsellisen mieleni yritin tavoittaa, uteliaisuuden ja innostuksen. Ja huivin, jonka mielelläni solmin päähäni.

Artrage miellyttää yhä enemmän, nimenomaan Bamboo-kynän kanssa. Se kun on kerrassaan käsivarapiirustusta.

Facebookissa on pitkään nähty kellastunut hiilipiirustus 70-luvulta. Tämän  naamani nyreys tuo mieleeni kolmenkympinkriisin: Mikähän minusta isona tulee? Asuimme Rovaniemellä, olin neljättä vuotta kotiäitinä ja vapaana taiteilijana,  enkä uskonut ikinä palaavani kuviksenopettajaksi...

Kukkahattutäti löytyy varmaan vielä lukijalaatikoista. Se ponnahti esiin kun palautin vanhan Blogger-profiilini. (Tästä prosessista kerron osastossa K50). Kyllähän minä tästäkin ehkä tykkään, mutta pelästyn joka kerta kun se tulee vastaan. Tekee mieli niiata. Heh, en ole noin arvovaltainen persoona.
Muotokuva  esittääkin mielikuvaa itsestäni 6-kymppisenä, sellaisena kuin 3-kymppisenä kuvittelin. Mutta hattu on mainio, sovitin sitä päähäni pienessä hattupuodissa Vancouverissa, ja valokuvasta sain aiheen piirustukseen. Hattu on montaasitekniikalla kuvaan liitetty.