Colchicum autumnale

Enpä ehtinyt vastata Luovan lauantain SYKSY-haasteeseen.  Syksy tarjoaa yhä kauniita näkymiä. Aivan varmasti kasveillakin on aura...
Luovan lauantai 134. haaste: AURA

Kuvat kirjaksi!

Kuvankaappaus Ifolorin taitto-ohjelmasta

Katoavat digipiirustukset saa talteen näinkin. Ifolor designer (ja vastaavat) on varmaan tuttu sovellus valokuvaajille. Ja miksei myös digipiirtäjille? Taitto-ohjelma on monipuolinen. Voit valita valmiit sivumallit tai sommitella vapaasti  tyhjälle sivulle tekstit ja kuvat.  Kuvat on syytä piirtää kyllin isoiksi. Varoitus seuraa, jos yrittää venyttää pikseleitä. Hauska toiminto on kuvanpysäytys videosta, mistä esimerkkejä yllä. Valmis kirja  (21x21cm) tuli tänään postista, ja painojälki on aivan loistava! Mukana on pakinoita joihin kuvat liittyvät.

Ehkä tuttu juttu sinullekin?

Jos olohuone olisi puutarha...

Piirtelin kuvitusta vanhaan juttuuni "Helppohoitoinen puutarha". 

Tämän version lähetän vastaukseksi

  Luovan lauantain 123. haasteeseen "Aika".

Joulutervehdys 2012

Hyvää joulua sinulle lukija!

Eilen sain kaappisiivouksen valmiiksi, ja julkaisin viimeisen käsintehdyn joulukortin. Skannasin kaikki 16 kuvaa originaaleista, ja julkaisin tässä blogissa melkein kuin joulukalenterina. Itselleni se oli hauska retki menneisiin vuosiin. Samalla olen piirrellyt uutta kuvaa joulukortiksi  Some-tuttavilleni. Ja tämäkin on itse asiassa käsinpiirretty! Paperi vain puuttuu, ja tärpätin tuoksu.  Kuvasta huomaat miten suurena kuva syntyy näytölläni. Pikseleitä pitää olla paljon, jos haluaa kuvasta tulostuskelpoisen. 

Aiheena on keramiikkakuusi, jonka rakensin vuosia sitten korvaamaan oikeaa kuusta. Kuusi on koottava, ja samoin rakensin sen  kolmesta valokuvasta "leikaten ja liimaten" Photoshopissa. Loput on Bamboo-kynällä piirretty. Päiviä ja tunteja siihen vierähti. Vai sanoisinko näin: en olisi millään malttanut lopettaa. Viime yönä kumminkin päätin, että nyt se on valmis.

Mandala merelle

Mandlamaanantain 16. haaste "mitä en koskaan unohda"

Piirtelyaika on kulunut joulukortteihin. Tiesin kyllä aiheen minkä haluaisin toteuttaa: Lapsuuden viimeisen suloisen kesän muistot meren saaresta ja kalaretkistä isän kanssa. 

Miten kultaisena hohti hiekka syvällä veneen alla, missä läpikuultavassa vedessä rakkolevät huojuivat ja kalat pujahtelivat niiden lomassa! Voiko enää aikuinen niin lumoutua maailman ihmeiden ääressä?   Rakkauteni mereen syttyi  silloin ja on säilynyt. Tänään rakkaus on murheen värittämä, sillä paratiisi on kadotettu. Rakkolevät ovat vähentyneet ja vesi samentunut, vihreä levä tekee rannat uimakelvottomiksi. Paluuta entiseen ei ole. Kunpa voisimme pysähdyttää tuhon.

***

Piirsin kuvan ArtRagella. Käytin "silkkipainotekniikkaa", eli piirsin kuviot ja valmistin niistä sabloonat. Näin voi "vedostaa" kuvioita ja toistaa niitä. Pohjaympyrän tein SumoPaintilla.

Seuraavana päivänä:

Nyt katson tulosta hiukan pettyneenä Macbookillani. Piirsin kuvan 24 tuuman näytöllä, ja huomaan että  pienentäminen latistaa kuvan.(Tietenkin klikkaamalla kahdesti voi nähdä yksityiskohdat.) Aihe ei vielä päästänyt irti ja rakensin  version eri mittakaavassa. Yritin myös tavoittaa sokaisevamman valon:

Kolmantena päivänä:

Viivyin yhä muistoissani. Ei, ei aurinko minua sokaissut. Lumouduin läpikuultavasta kellanvihreästä vedestä, hiekasta ja rakkolevistä. En nyt tiedä, mikä kuva olisi mielestäni paras. Piirtäminen oli parasta...

Piirtäjän jälkiä

Mandala-haaste nro 15 on "Jäljet". Uuna kehottaa piirtämään itselleen, ajattelematta, että muutkin tulevat mandalaa katselemaan. Kyllähän näitä piirtelinkin, kun taas pääsin kotikoneen ja ArtRagen ääreen. Nyt näyttää aika täyttyvän, ja on valittava minkä julkaisen. Useampi häiritsisi toistaan, niinpä postaan tämän uusimman.
Tässä ole tavallaan palannut grafiikkaan. Kuviot ovat jälkiä aikaisemmista piirroksistani, joita näin voi toistaa, muunnella  ja monistaa. Järjestykseen aseteltuna kuvat kadottavat esittävyytensä ja muuttuvat koristeelliseksi pinnaksi. Silti kaikki hahmot ovat minun muistijälkiäni. - Nuo sateenkaaren värit löytyvät muistakin luonnoksistani. Kaunis "jälki", jonka luonto toisinaan iloksemme toistaa.

Tellervon haave

Nyt teen poikkeuksen omiin sääntöihini: julkaisen tässä blogissa kuvan teoksesta joka ei valmistunut digitaalisesti. Digitaalisesti korjasin vain jalokiven näkyvyyttä Tellervon kämmenellä. Tämä nukketaulu valmistui viime kesänä maalla. Yhdistin huovutukseen posliinia: Tellervo-nuken harjoituspäitä ja käsiä, ja kehystytin taulut liikkeessä. (Tein kaksi versiota, "Haave" ja "Kaipaus", ja sain juuri molemmat takaisin Helsingistä Nukke- ja nallemarkkinoilta.)

Tellervo-aiheet kumpuavat äitini nuoruudesta, josta olenkin julkaissut toisaalla kertomuksia ja kuvia. Tellervo-nuken valmistamisesta kerroin Varamussalossa. Kohta on neljä vuotta siitä, kun äitini 103 vuoden iässä päätti vaelluksensa maan päällä. Nyt hän on enkelini ja muusani. Hänen kertomuksensa inspiroivat yhä, kun suruni on muuttunut kiitollisuudeksi ja kaipaukseksi.

Niinpä lähetän tämän kuvan vastaukseksi Luovan Lauantain 119. haasteeseen - Enkeli