Välillä yllättää piirustuslukko. Ajatuskin tympii. Sitten vain tartut kynään, ja se alkaa kulkea. Sattuipa hassusti piirrellessä, vanha laho rantatuoli petti allani, ja romahdin loukkuun. Kynä kirposi kädestä ja kieri portaan alle. Adonit Jot-kynän ainoa heikkous taas näyttäytyi, sen kärki oli irti ja kadonnut soran uumeniin. Onneksi olen hankkinut varakärkiä. Mutta tuoli oli ostettava uusi...
4 kommenttia:
Voihan minkä teki, onneksi et tippunut korkealta.
Spontaanius tuo tullessaan innostuksen. :)
Kaunis kesäinen koivu.
Hassulta näytti räpiköinti tuolin raameissa...
Ja kuten tiedämme, innostusta ei pidä jäädä odottelemaan :)
Oi-voi, onneksi sinulle ei käynyt pahemmin. Koivu on kaunis.
Kiitos, juu, seuraava riipustus jäokin kesken :)
Lähetä kommentti