Joulutervehdys 2012

Hyvää joulua sinulle lukija!

Eilen sain kaappisiivouksen valmiiksi, ja julkaisin viimeisen käsintehdyn joulukortin. Skannasin kaikki 16 kuvaa originaaleista, ja julkaisin tässä blogissa melkein kuin joulukalenterina. Itselleni se oli hauska retki menneisiin vuosiin. Samalla olen piirrellyt uutta kuvaa joulukortiksi  Some-tuttavilleni. Ja tämäkin on itse asiassa käsinpiirretty! Paperi vain puuttuu, ja tärpätin tuoksu.  Kuvasta huomaat miten suurena kuva syntyy näytölläni. Pikseleitä pitää olla paljon, jos haluaa kuvasta tulostuskelpoisen. 

Aiheena on keramiikkakuusi, jonka rakensin vuosia sitten korvaamaan oikeaa kuusta. Kuusi on koottava, ja samoin rakensin sen  kolmesta valokuvasta "leikaten ja liimaten" Photoshopissa. Loput on Bamboo-kynällä piirretty. Päiviä ja tunteja siihen vierähti. Vai sanoisinko näin: en olisi millään malttanut lopettaa. Viime yönä kumminkin päätin, että nyt se on valmis.

Mandala merelle

Mandlamaanantain 16. haaste "mitä en koskaan unohda"

Piirtelyaika on kulunut joulukortteihin. Tiesin kyllä aiheen minkä haluaisin toteuttaa: Lapsuuden viimeisen suloisen kesän muistot meren saaresta ja kalaretkistä isän kanssa. 

Miten kultaisena hohti hiekka syvällä veneen alla, missä läpikuultavassa vedessä rakkolevät huojuivat ja kalat pujahtelivat niiden lomassa! Voiko enää aikuinen niin lumoutua maailman ihmeiden ääressä?   Rakkauteni mereen syttyi  silloin ja on säilynyt. Tänään rakkaus on murheen värittämä, sillä paratiisi on kadotettu. Rakkolevät ovat vähentyneet ja vesi samentunut, vihreä levä tekee rannat uimakelvottomiksi. Paluuta entiseen ei ole. Kunpa voisimme pysähdyttää tuhon.

***

Piirsin kuvan ArtRagella. Käytin "silkkipainotekniikkaa", eli piirsin kuviot ja valmistin niistä sabloonat. Näin voi "vedostaa" kuvioita ja toistaa niitä. Pohjaympyrän tein SumoPaintilla.

Seuraavana päivänä:

Nyt katson tulosta hiukan pettyneenä Macbookillani. Piirsin kuvan 24 tuuman näytöllä, ja huomaan että  pienentäminen latistaa kuvan.(Tietenkin klikkaamalla kahdesti voi nähdä yksityiskohdat.) Aihe ei vielä päästänyt irti ja rakensin  version eri mittakaavassa. Yritin myös tavoittaa sokaisevamman valon:

Kolmantena päivänä:

Viivyin yhä muistoissani. Ei, ei aurinko minua sokaissut. Lumouduin läpikuultavasta kellanvihreästä vedestä, hiekasta ja rakkolevistä. En nyt tiedä, mikä kuva olisi mielestäni paras. Piirtäminen oli parasta...

Piirtäjän jälkiä

Mandala-haaste nro 15 on "Jäljet". Uuna kehottaa piirtämään itselleen, ajattelematta, että muutkin tulevat mandalaa katselemaan. Kyllähän näitä piirtelinkin, kun taas pääsin kotikoneen ja ArtRagen ääreen. Nyt näyttää aika täyttyvän, ja on valittava minkä julkaisen. Useampi häiritsisi toistaan, niinpä postaan tämän uusimman.
Tässä ole tavallaan palannut grafiikkaan. Kuviot ovat jälkiä aikaisemmista piirroksistani, joita näin voi toistaa, muunnella  ja monistaa. Järjestykseen aseteltuna kuvat kadottavat esittävyytensä ja muuttuvat koristeelliseksi pinnaksi. Silti kaikki hahmot ovat minun muistijälkiäni. - Nuo sateenkaaren värit löytyvät muistakin luonnoksistani. Kaunis "jälki", jonka luonto toisinaan iloksemme toistaa.

Tellervon haave

Nyt teen poikkeuksen omiin sääntöihini: julkaisen tässä blogissa kuvan teoksesta joka ei valmistunut digitaalisesti. Digitaalisesti korjasin vain jalokiven näkyvyyttä Tellervon kämmenellä. Tämä nukketaulu valmistui viime kesänä maalla. Yhdistin huovutukseen posliinia: Tellervo-nuken harjoituspäitä ja käsiä, ja kehystytin taulut liikkeessä. (Tein kaksi versiota, "Haave" ja "Kaipaus", ja sain juuri molemmat takaisin Helsingistä Nukke- ja nallemarkkinoilta.)

Tellervo-aiheet kumpuavat äitini nuoruudesta, josta olenkin julkaissut toisaalla kertomuksia ja kuvia. Tellervo-nuken valmistamisesta kerroin Varamussalossa. Kohta on neljä vuotta siitä, kun äitini 103 vuoden iässä päätti vaelluksensa maan päällä. Nyt hän on enkelini ja muusani. Hänen kertomuksensa inspiroivat yhä, kun suruni on muuttunut kiitollisuudeksi ja kaipaukseksi.

Niinpä lähetän tämän kuvan vastaukseksi Luovan Lauantain 119. haasteeseen - Enkeli

Haaste-mandala

Mandala-haasteen 14. aihe on haaste-mandala

Hietatar heitti haasteella, kiitos siitä.  Kieltämättä aihe jäi kaihertamaan, ja monenlaisia ympyröitä meni roskikseen. Tunnen totisesti riittämättömyyttä, sillä puuhastelijana en ole kylliksi opetellut meditoivaa hiljaisuutta, mitä mandalan rakentaminen mielestäni vaatii. Kauniita tuloksia  näen osallistujien blogeissa, ja jokainen yksin tietää mitä prosessi on mielelle antanut. Katselija saa iloita toinen toistaan hienommasta  keskusornamentista, mutta juuri laatiminen on se juttu.

Minun mielikuvani mandalasta on syntynyt TV:ssa näkemisäni  tiibetinbuddhalaisten hiekkamandaloista, joita rakennetaan kauan ja hartaasti ja lopuksi tuhotaan. (YouTubesta löytää helposti esimerkkejä.) Jokaisesta kulttuurista löytyy vastaavuuksia, ja me siis valmistamme digiajan mietiskelykuvia...

Tämä askeettinen kuva syntyi uudella Bamboo-kynällä. Hitaasti, kerros kerrokselta. Piirtäen ja kumittaen.Buddhalainen ympäristö toi omat mausteensa.

Haasteen ojennan jokaiselle joka blogissani vierailee, eikä ole vielä aiheeseen ryhtynyt.

Mielenmaisema

Luovan lauantain 118.haaste on "Mielenmaisema"

Elefantti on piirustuksissani ja veistoksissani  fix idé. Thaimaa onkin varsinainen norsulandia. Niinpä aloitin piirustuksen siitä. Muu on ajatuksenvirtaa, mihin varmaan antoi virikkeen kaikkialla näkymiä hallitsevat sähkölankahässäkät. Sellainen kulkee myös meidän parvekkeemme  ja temppelin puutarhan välillä kujaa seuraten. Suurissa puissa asuvat somat oravat käyttävät sitä valtatienään. Muutama päivä sitten kuului pamaus ja sähköt pimenivät, puhelimet mykistyivät. Patiolta löytyi kärventynyt käärme ja mustunut rautalankavyyhti. 

Kuumuus on myös mukana kuvassa. Aamulla ja illalla voi liikkua, päivällä on viisainta tehdä sisähommia, kuten piirtämistä.

Matkoilla kaipaan aina omaa piirustuslautaani, josta olen monasti kertonut. Nyt on  meillä mukana tablettitietokone, jota tökitään sormella. Juolahti mieleen, että tuommoiselle on varmaan keksitty piirustusväline. Siis tuktukilla kyyti tavarataloon ja Apple-osastolle. Tokihan heiltä löytyi nätti Bamboo-kynä, jolla voi piirtää suoraan näytölle eikä mutkan kautta kuten kotikoneella. Latasin koneelle oitis iPadille suunnitellun ilmaisen SumoPaintin ja kohta toisen: Sketchbook Pron, jolla oli pieni hintakin. 

(Tästähän jo mainitsinkin edellisessä postauksessa.)

Uusi ohjelma vaatii hoksottimia, ja niitähän on hyvä teroitella. Aika paljon saa tuhrata, ennen kuin toiminnot löytää automaattisesi. Ihan loistavalta alkaa vaikutaa tämä.

Tikapuut

Ladder from Marjatta Huuskonen on Vimeo.

Luovan lauantain 117. haaste on "Portaat"

Melkein viime tingassa postaan animaationtapaiseni, tai pikemminkin kuvasarjan. Tässä olen tutustunut uuteen piirustusvälineeseen: iPadille tarkoitettuun Bamboo-kynään. Mainio matkoilla! Animatoria en ole löytänyt reissukäyttöön, niinpä liitin kuvat tarinaksi iMovien avulla. Mallina on Mökö-kissani, joka jo vuosia sitten siirtyi kissojen taivaaseen.