Taaskaan ei ollut kamera käsillä, kun lintu tuiskahti melkein viereen. Sepä oli utelias näkemään, kuka sille vastailee. Tikan ääntä on helppo matkia, ja mikä parasta, se menee täydestä!
Nyt elokuussa on aika hiljaista. Heinäkuista kohtaamista tässä kuvailen.
2 kommenttia:
Ihana työ. No, et sinä kameraa välttämättä tarvitsekaan, kun voit piirtää muistot :). Oletko muuten lukenut Ville Lukkarisen kirjan "Piirtäjän maisema"? Pidän siitä sen verran, että uskallan vaikka suositella :).
Kiitos Ninnu vinkistä! Kirjaan aion ehdottomasti tutustua.
Lähetä kommentti